Mun pieni mutta erittäin tarpeellinen kesälomani alkoi ihanassa auringonpaisteessa tänään! Yhdeksän lomapäivää, puolitoista viikkoa siis. Suunnitelmissa on tehdä ei mitään, korkeintaan vaan rästissä olevia kotitöitä, pyykin selvimistä ja sen sellaista. Ottaa ihan vaan rauhallisesti. Tosin tuo vauvan huone pitäisi maalata, mutta eipä niitä maalejakaan ole ostettu vielä, joten saa nähdä missä kohtaa kesää/syksyä sitä sitten aletaan tekemään.
Eilisen illan jälkeen levolle tuntuu olevan tarvettakin, sillä yötä myöten supisteli aika paljon. Alavatsalla tuntui lyhytkestoista terävää vihlontaa ja kädellä pystyi tuntemaan kohdun vetävän aivan kovaksi. Niitä tuli monta, ja mikä erikoisinta, ne tulivat mun ollessa täydellisessä levossa. Sama jatkui nyt sitten vielä tänä aamuna ja tässä parasta aikaa. Vähän jännittävää, hitusen ehkä pelottavaakin. Kovasti pohdin että pitäisiköhän soitella neuvolaan, mutta en ehkä kuitenkaan tee sitä, yritän nyt vaan levätä ja rentoutua. Kai tälläiset "harjoitussupistukset" kuuluvat asiaankin. Sitä nyt vielä sitten jännitän että mitenkäs loman jälkeen töissä. Mun melkein pitäis kyetä tekemään töitä melkein normaalisti ainakin elokuun loppuun asti, jotta voin saada työsopimuksen vielä syys-lokakuullekin. Äitiysloman aloitan lokakuun viimeisellä viikolla. Tuskin mua kukaan tahtoo töihin jos olen jo edellisen määräyskirjan lopun ajan sairaslomalla!
No, omaa oloaan kuunnellenhan tässä pitää edetä, ja jos kunto ei kestä niin ei auta itku markkinoilla. Harmi vaan ettei ole vakituisessa työsuhteessa! On niin turvaton olo jos joutuu sekä työttämäksi että sairaslomalle yhtäaikaa. En ole ollut valmistumiseni jälkeen kuin yhden päivän työttömänä ja senkin työvoimapoliittisista syistä; Vuorotteluvapaan sijaiseksi kuuluu palkata työtön työnhakija joten yhteisestä sopimuksesta mun työsopimus katkaistiin päiväksi. Tilastot saatiin jälleen pykälän verran kauniimmaksi, kun mun paikkakunnalta oli saatu yksi työtön palkattua, BlaaH! Se oli hemmetin epäreilun tuntuista, siinähän paloi sitten lomat ja kaikki, mutta tulihan siihen suostuttua kun luvattiin jälleen vuodeksi eteenpäin töitä.
Herkkua tää pätkätyöläisen elämä.
Maha on kasvanut melkoisella spurtilla ihan parin viime viikon aikana. Joku näistä odottajan oppaista kertoikin näillä viikoilla olevan meneillään "massan keruu viikot", muutamassa viikossa vauva tuplaa kokonsa. Nyt sillä pitäisi olla mittaa noin 20cm ja painoa huikeat 200g. Kohdun pohja tuntuu tuossa hieman navan alapuolella ihan selvästi. Liikkeitä ei tunnu enää niin usein, oikeastaan vaan jos istun polviini nojaten. Se käy sinänsä järkeen, vauvalla on niin paljon tilaa ettei tule törmäilleeksi seiniin kovin paljon :D. Pahin vaivani tällä hetkellä taitaa olla ummetus, johon en tiedä mitä ottaisin, kun luumut tai laksatiivit eivät tunnu auttavan. Vinkkejä otetaan vastaan.
maanantai 30. kesäkuuta 2008
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
17+2; Neuvolakuulumisia
Lyhykäinen päivitys luvassa. Sitä jaksellaan niin hyvin, ja ajatuksetkin olevinaan jollain tapaa koossa, ettei suurta tarvetta avautumiselle tunnu olevan. No, ehkä sitä tarvetta vielä tulevan viiden kuukauden aikana ilmenee. Nyt vaan vallitsee sellainen hyvä olo.
Neuvolassa pyörähdettiin tänään, otin miehenkin mukaan kun oli hyvä sauma hänen lähteä, kesälomalaisen. Sydänäänethän ne meitä eniten kiinnosti, niitä tuskin koskaan kyllästyy kuulemaan! Mukavaa tasaista jumputusta sykkeellä 158 Rusi piti, joten oletan että hänelläkin kaikki hyvin. Liikkeistä ei laitettu vielä mainintaa korttiin, sillä ilmeisesti kohdun kasvuspurtin myötä Rusilla on enemmän tilaa ja liikkeet ovat siis tuntuneet harvemmin viime päivinä.
Mun mitattavissa olevista arvoista voisi mainita seuraavaa;
paino: 83,3 (muutosta edelliseen +309g/vko)
verenpaine: 119/74 (entisellään juhannuksena ahmitusta lakumäärästä - 1,5kg! - huolimatta)
Hb: 127 (noussut pikkuisen ilman lisärautaa)
Kohdunpohjan korkeus: 14cm (ensimmäinen mittaus, ja kivasti asettui viitearvojen yläreunalle).
Pissassa ei ollut proteiineja eikä sokeria, ja aikaisemmin tällä viikolla viemäni PLV:kin oli puhdas, vaikka sekavuudesta ja alaselkäkivusta olisi voinut veikata tulehdusta. Mulle tulee mummojen oireita niissä...
Hirmu lyhkäsiä noi neuvolakäynnit mulla tuppaa olemaan, kun ei mulla ole oikein mitään kysyttävää normaalisti. Ei sillä että mä näistä asioista tietäisin juuri mitään, mutta en kai sitten vaan osaa kysyä vaikka jokin mieltä askarruttaisikin. Internetin ihmeellisestä maailmastahan sitä tietoa löytää äkisti jos tarvii. Miehen kanssa juteltiin, että hänen ei kyllä tarvitse ihan heti uudestaan lähteä mukaan, se ei ole mulle mitenkään välttämätöntä. Mä tiedän että mies on ihan yhtä täysillä tässä odotuksessa mukana vaikkei neuvolakäynteihin osallistuisikaan. Ja kun ne ovat tosiaan vähän tuommoisia mittauksiin keskittyviä käyntejä. Seuraavan kerran mies lähtee rakenneultraan mun kanssa joka on kolmen viikon kuluttua.
Nyt vaan odottelen palkkapäivää kuin kuuta nousevaa että pääsisi ostamaan edes yhdet sopivat housut. Siis pitkäpunttiset. Alkaa korpeamaan noiden masutuubien kanssa pelaaminen jo pikkuhiljaa.
Ja delfiinit oli ihania. Multa pääsi itku kun ne tuli siihen esiintymisaltaaseen. Hemmetin hormoonit! :D
Neuvolassa pyörähdettiin tänään, otin miehenkin mukaan kun oli hyvä sauma hänen lähteä, kesälomalaisen. Sydänäänethän ne meitä eniten kiinnosti, niitä tuskin koskaan kyllästyy kuulemaan! Mukavaa tasaista jumputusta sykkeellä 158 Rusi piti, joten oletan että hänelläkin kaikki hyvin. Liikkeistä ei laitettu vielä mainintaa korttiin, sillä ilmeisesti kohdun kasvuspurtin myötä Rusilla on enemmän tilaa ja liikkeet ovat siis tuntuneet harvemmin viime päivinä.
Mun mitattavissa olevista arvoista voisi mainita seuraavaa;
paino: 83,3 (muutosta edelliseen +309g/vko)
verenpaine: 119/74 (entisellään juhannuksena ahmitusta lakumäärästä - 1,5kg! - huolimatta)
Hb: 127 (noussut pikkuisen ilman lisärautaa)
Kohdunpohjan korkeus: 14cm (ensimmäinen mittaus, ja kivasti asettui viitearvojen yläreunalle).
Pissassa ei ollut proteiineja eikä sokeria, ja aikaisemmin tällä viikolla viemäni PLV:kin oli puhdas, vaikka sekavuudesta ja alaselkäkivusta olisi voinut veikata tulehdusta. Mulle tulee mummojen oireita niissä...
Hirmu lyhkäsiä noi neuvolakäynnit mulla tuppaa olemaan, kun ei mulla ole oikein mitään kysyttävää normaalisti. Ei sillä että mä näistä asioista tietäisin juuri mitään, mutta en kai sitten vaan osaa kysyä vaikka jokin mieltä askarruttaisikin. Internetin ihmeellisestä maailmastahan sitä tietoa löytää äkisti jos tarvii. Miehen kanssa juteltiin, että hänen ei kyllä tarvitse ihan heti uudestaan lähteä mukaan, se ei ole mulle mitenkään välttämätöntä. Mä tiedän että mies on ihan yhtä täysillä tässä odotuksessa mukana vaikkei neuvolakäynteihin osallistuisikaan. Ja kun ne ovat tosiaan vähän tuommoisia mittauksiin keskittyviä käyntejä. Seuraavan kerran mies lähtee rakenneultraan mun kanssa joka on kolmen viikon kuluttua.
Nyt vaan odottelen palkkapäivää kuin kuuta nousevaa että pääsisi ostamaan edes yhdet sopivat housut. Siis pitkäpunttiset. Alkaa korpeamaan noiden masutuubien kanssa pelaaminen jo pikkuhiljaa.
Ja delfiinit oli ihania. Multa pääsi itku kun ne tuli siihen esiintymisaltaaseen. Hemmetin hormoonit! :D
tiistai 17. kesäkuuta 2008
16+1; kuvapäivitys
Mä olen vähän etupainoinen. Mä taidan olla sitä normaalistikin mutta nyt varsinkin. Tässä siis viimeisin masukuva, seuraavaa lupailen siinä puolenvälin tienoilla JONNE EI MUUTEN OLE ENÄÄ MONTAA VIIKKOA!!! Hui miten aika nyt onkin lähtenyt ykskaks rientämään! Ihanaa kylläkin, tätähän mä olen odottanut.
Mitähän muuta tähän oloon nyt kuuluisi josta voisi raportoida... No, jotain ihmeellistä flunssaa on edelleen, kestänyt nyt jo vissiin neljä viikkoa! Mä vähän tulkitsen tätä vointiani niin että liekö jotain allergiaperäistä. Iltaa kohden ääni menee ja kuivaa kutittavaa yskää on kaiken aikaa. Sekös pännii! Vatsassa on myös (kirjallisuuden mukaan) meneillään melkoinen kasvuspurtti, minkä huomaa lähinnä jatkuvina vihlaisuina ja kipuiluna, iltaa kohden yltyvää tämäkin. Mä olen iltaisin ihana kuin mikä.Seuraava neuvolavisiitti onkin viikon päästä. Viikon päästä mennään myös kummipojan kanssa Särkänniemeen katsomaan "telffiiviinejä", koko kevään odotettu reissu vihdoin toteutuu. Toivottavasti sää suosii.
Kuun vaihteessa tällä alkais loma. Ei kovin pitkä, vaan pari viikkoinen, mutta ei se haittaa kun tietää että syksyllä se tauko töihin tulee väistämättä. Kovasti odotan sitä!
keskiviikko 4. kesäkuuta 2008
14+2; Ja tähän jotain vetävää...
Ei meinaa keksiä svengaavaa otsikkoa. Tänään ei runosuoni kuki.
Tiedättekö mitä mä olen huomannut inhoavani? Niputtamista. Yleistämistä.
Sitä, että ajatellaan että jos joku juttu meni tutuntutuntutulla tämän odotuksessaan tavalla A, niin niinhän sen täytyy mennä kaikilla! Vaihtoehdot B ja C ovat ihan ehdottomasti mahdottomia, ja minä hölmö ja mistään mitään tietämätön kun edes kuvittelen tietäväni mitä vatsassani milloinkin on osapuilleen tapahtumassa.
Meikä on kai vähän herkkis mutta syytetään niitä hormooneja.
Mutta siis tää kaikki lähti siitä, että mä olen jo reilun viikon ajan tuntenut LIIKKEITÄ. Päivittäin, pieniä muksahduksia. Kun kurkkaatte tuota otsaketta ja rekisteröitte että mulla on viikkoja vasta tämän verran koossa, alatte varmaan itsekin kelaamaan että onkohan toi ihan tosissaan, voikohan toi olla muka mahdollista. No, voinpa kertoa, että useimpien vauvapalstoilla hengailevien, suunnilleen samoihin aikoihin lastaan syntyväksi odottavan mukaan ei voi olla mahdollista. Minä (joka poden mm. laktoosi-intoleranssia ja siitä hyvästä olen usein kuin kaasupallo) en siis voi erottaa vauvan liikkeitä suolistossa kiertävästä ilmasta.
Juttu nyt kuitenkin on vaan silleen, että mulla on ilmeisesti hyvinkin etukenossa tämä kohtu, johan sen voi päätellä siitäkin miten tämä on kasvanut melkoisen makeisiin mittoihin varsin aikaisessa vaiheessa. Vaikka rasvakerrosta onkin alavatsalla muutaman sentin verran, näistä liikkeistä mä en ole yhtään enää epävarma. Mun pienoinen muksii. Hentoisesti vielä tosin, mutta kuitenkin.
Tiedättekö mitä mä olen huomannut inhoavani? Niputtamista. Yleistämistä.
Sitä, että ajatellaan että jos joku juttu meni tutuntutuntutulla tämän odotuksessaan tavalla A, niin niinhän sen täytyy mennä kaikilla! Vaihtoehdot B ja C ovat ihan ehdottomasti mahdottomia, ja minä hölmö ja mistään mitään tietämätön kun edes kuvittelen tietäväni mitä vatsassani milloinkin on osapuilleen tapahtumassa.
Meikä on kai vähän herkkis mutta syytetään niitä hormooneja.
Mutta siis tää kaikki lähti siitä, että mä olen jo reilun viikon ajan tuntenut LIIKKEITÄ. Päivittäin, pieniä muksahduksia. Kun kurkkaatte tuota otsaketta ja rekisteröitte että mulla on viikkoja vasta tämän verran koossa, alatte varmaan itsekin kelaamaan että onkohan toi ihan tosissaan, voikohan toi olla muka mahdollista. No, voinpa kertoa, että useimpien vauvapalstoilla hengailevien, suunnilleen samoihin aikoihin lastaan syntyväksi odottavan mukaan ei voi olla mahdollista. Minä (joka poden mm. laktoosi-intoleranssia ja siitä hyvästä olen usein kuin kaasupallo) en siis voi erottaa vauvan liikkeitä suolistossa kiertävästä ilmasta.
Juttu nyt kuitenkin on vaan silleen, että mulla on ilmeisesti hyvinkin etukenossa tämä kohtu, johan sen voi päätellä siitäkin miten tämä on kasvanut melkoisen makeisiin mittoihin varsin aikaisessa vaiheessa. Vaikka rasvakerrosta onkin alavatsalla muutaman sentin verran, näistä liikkeistä mä en ole yhtään enää epävarma. Mun pienoinen muksii. Hentoisesti vielä tosin, mutta kuitenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)