Tässäpä taas näytille viimeisin kuva vatsasta, viikko sitten kuvattu! Onhan sillä jo ihan kivasti kokoa.
Eilen käytiin paljon odotetussa rakenneultrassa kurkkaamassa rusinan vointia ja kaikki on niinkuin pienellä ihmisellä kuuluu ollakin. Aivot kunnossa, sisäelimet paikoillaan, sydän ehjänä. Kokoa oli jo yli 400g, mikä vastasi kuitenkin siis täysin viikkojaan, ei tarvetta siirtää laskettua aikaa.
Olihan vaan taas kamala yö ja aamu ennen tuota ultraa! Ihan tyhjästä mieleni täyttyi kamalalla paniikilla ja pelolla, olin ihan vakuuttunut ettei vauva ole enää elossa. Normaaleista illoista poiketen rusina vielä kaikenlisäksi oli ihan hissukseen potkuttelematta kun kävin nukkumaan, ja sehän oli vain omiaan lisäämään noita hulluja pelkojani. Aamulla heräsin tuntia ennen varsinaista herätystä pyörimään ja panikoimaan, ja matka Kotkaan oli taas pidempi kuin nälkävuosi. Vaan niinpä siellä morjesteltiin heti kun ultran anturi vatsaan kosketti, ikään kuin että ei mulla täällä mitään hätää!
Aivan mahtava oli tuo ultrakokemus kaikenkaikkiaan! Mieheni oli luonnollisesti mukana, ja tällä kertaa saatiin seurata seinämonitorilta koko tapahtumaa kätilön selittäessä rauhallisesti kaikkea mitä kuvassa näkyi. Vähän rauhallisempaa menoa vietti tällä kuvauskerralla rusinamme, kerran yritti heittää kuperkeikkaa mutta päättikin sitten vaan lepäillä, siemaili vähän lapsivettä ja näytti iskälle kieltäkin :D. Kuvaamisesta ei tainnut olla ollenkaan innoissaan - sukuvika sekin - kun nyrkit olivat yhtenään tiiviisti kasvojen edessä. Istukka on takaseinässä, ja kuten olin itse tulkinnutkin, vauva kölli mielellään navan vasemmalla puolella pää ylhäällä rakkoa potkien. Siinä se tuntuu kädelle melkein joka ilta.
Se suuri salaisuus ei paljastunut tällä käynnillä, tuli vallan olo että kätilö yritti välttää anturillaan koko jalkoväliä, eikä me sitten edes kysytty. Vartutaan nyt sitten ihan kiltisti sinne joulukuulle, kyllä se silloin selviää tuleeko tyttö vai poika!
Eilen oli hyvä päivä muutenkin, mun työsopimukselle tehdään jatkoa vielä syyskuulle, ihan sinne asti mistä aloitan sitten äitiysloman. Se päivämäärä tässä pitäisikin vielä päättää, lokakuun 2. 13. vai 25. Viikko aikaa miettiä.
Seuraavalla neuvolakäynnillä (ensiviikolla siis) saankin jo kaikenlaiset kelaan toimitettavat lappuset mukaani. Että sitä sitten odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti