35+2; Vähiin käy...

...viikot nimittäin!

Viime viikonloppuna tuli ensimmäisen kerran sellaisia supistuksia, joista saattoi sanoa että olivat supistuksia, eivät niinkään mitään harjoittelua. Oltiin tietenkin monen sadan kilometrin päässä kotoa, vieraassa kaupungissa, ja mieskin vielä kännissä, ettei varmasti olisi päässyt mukaan saliin jos siitä tositoimiin oltaisi jouduttu. Kevyttä ironiaa.
Supistelu kesti kaikenkaikkiaan parisen tuntua ja alkoi pienen porraskävelyepisodin päätteeksi - hotellissamme oli palohälytys, viidennestä kerroksesta ulos ja myöhemmin takaisin sinne viidenteen kerrokseen, hissiä ei saanut käyttää. Supistuksilla oli väliä vähimmillään kuusi minuuttia, kestoa minuutti, pari. Kipuja ei ollut alkuunsa, mutta sitten alkoi selkää jomottamaan ja alapäätä vihlomaan ikävästi. Mutta sitten mä myöskin nukahdin, ja tadaa, heräsin yhtenä kappaleena, vauva mahassa edelleen.

Sen verran tuosta toimeennuin, että pakkasin kotona jo hieman sairaalakassia valmiiksi. "Tärkeimmät" tietty ensin, eli vauvan kotiutumisvaatteet ;) Kyllä mä oon pöljä!

Neuvolassa käväistiin, ja meitähän kiinnosti vain ja ainoastaan se vauvan tarjonta. Käsikopelolla (terkkari ja th-opiskelija vuorollaan) lopputulos on epäselvä, siksipä sinne neuvolaan mennään heti ensiviikolla uudestaan. Silloin ei ole vielä liian myöhäistä tehdä lähetettä äitiyspolille kääntöyritystä varten. Mutta minäpä nyt alan olemaan aika varma, ettei sitä lähetettä tarvitse tehdä, sillä terävät liikeet ovat ilmaantuneet mulle oikeaan kylkeen ja paineen tunne jalkoväliin. Se on ihan taatusti kääntynyt raivotarjontaan! Ai kamala, tämänhän joutuu sitten ihan oikeasti vielä synnyttämäänkin!!!

Synnyttämisestä puheenollen, tänään käväistiin tutustumassa Kymenlaakson keskussairaalan synnytysosastoon. Oli sinänsä ihan hyvä reissu, että nyt tietää sitten mistä ovesta menee sisään ja missä päin taloa sitä tarvii pyöriä. Aika simppeliä vaikutti olevan noin niinkun muuten. Peruskamaa; myrkynvihreitä kaakeleita ja hemaisevia sairaalan lökäreitä. Jännittää isosti, kuten mieskin jo totesi, seuraavan kerran sinne on asiaa sitten vauvanhakuun.

Ja vielä pysytelläkseni näissä synnytysjutuissa; tuhannesti onnea Haikkis pienestä pojasta! Suloista vauva-arkea teille! Perästä tullaan!