6+3; Pakahtumaisillaan

Sinua odotan

Sinua en tunne,

vain hiljaa aavistan

sen täydellisen ihmeen,

sen lahjan valtavan.

Sinua en tunne,

vaan tunnen kuitenkin.

Luot sydämeeni valon

kuin tähti loistavin.

Sinua en tunne,

vaan valtaat maailman.

Et arvaa kuinka paljon

sinua odotan.

Anna-Mari Kaskinen

Tuleva isä oli viihteellä viikonlopun (ihan siis luvan kanssa) ja taas salaisuus tuli jaettua yhden ystävän kanssa. Tänään todettiin, että oikeastaan enää tulevat iso- ja isoisovanhemmat ovat tietämättömiä tästä ilouutisesta. Minähän olin ajatellut että äitienpäivä sattuu sopiville viikoille kertoa, ja varmaan omille vanhemmilleni ja mummolle silloin vasta kerronkin, mutta appivanhemmille tekisi mieli kertoa jo vähän aikaisemmin. Ehkä sitten ensimmäisen neuvolakäynnin tietämillä. Haluaisin kuitenkin että ollaan molemmat paikalla kun uutisia paljastetaan, en halua että mieheni vain ohimennen mainitsee asiasta. No en kyllä usko että hän niin tekisikään.

Tämän viikon (siis kyllä, olen ollut tietoisesti vasta VIIKON ajan raskaana ja miten se tuntuukaan vähintään kahdelta kuukaudelta!) aikana olen ehtinyt miettimään omaa käytöstäni menneiden parin vuoden aikana, kun olen kuullut läheisteni vauvauutisia, ja voin vain todeta olleeni melko törkeä. En ole osannut iloita toisten onnesta, vaan olen rypenyt omassa surkeudessani kateuden katkeroittamana.

Nyt hävettää.

Järki on aina sanonut, ettei toisen raskaus ole minun mahdollisuuksistani pois, mutta tunteet ovat yleensäkin minun päässäni se vallitseva elementti ja järkeilyt on poljettu nopeasti jonnekin taka-alalle. Toistaiseksi minun lähipiirissäni tämä raskausuutinen on otettu riemunkiljahduksin ja ilonkyynelin vastaan, paras ystäväni intoutui sellaiseen kysymystulvaan että hetkittäin kuvittelin hänen vähintään vittuilevan. Huvitti vaan suunnattomasti hänen tiedustellessaan että miten me tästä nyt etenemme ja mitä tapahtuu mihinkäkin tahtiin. Meillä hän tarkoitti itseään ja minua.

Menneellä viikolla pystyin suunnattoman kipeistä tisseistä huolimatta spinnaamaan sen tavoitteekseni asettaman kolme kertaa, ja sama tavoite on nyt tulevallekin viikolle. Sitä mainitsemaani kevyttä pahoinvointia oli vain yhtenä iltana, joten pahempia aikoja odotellessa. En niin mitenkään voi kuvitella kuuluvani siihen marginaaliseen odottavien naisten joukkoon joka ei koe pahoinvointia ollenkaan. En yleensä ole niin onnekas elämässä.

Ja vaikka miten moneen otteeseen yritin muokata tätä tekstiä, en vaan saa kappalejakoja pysymään kuten olin halunnut!