19+2; Mattolaituri ja mansikat!

Viimeisiä kesälomapäiviä tuli tänään vietettyä maton pesun merkeissä joen rannalla. Oli ihana ilma, aurinkokin pilkahteli, hetkittäin jopa kuuma! Rehellisyyden nimissä pitää tunnustaa että se en ollut minä joka pääsi mattoja jynssäämään, vaan rakas mummoni. Mulla oli suunnattoman tärkeä tehtävä viihdyttää kummin kultapoikaa :). Siskonpoika oli siis mukana, ja tekemistä piti keksiä ettei aika käynyt tylsäksi. Sielä sitten istuttiin laiturilla ja heiteltiin isoja kiviä jokeen. Ja ihan kaiken pelasti se, että samaan rantaan tuli kalaan pojan tarhakaveri pappansa kanssa, joten oli muitakin leikkikavereita kuin pelkkä täti. Pojat sitten lopulta heittivät vaatteetkin pois ja pulahtivat kylmään jokeen, mutta hauskaa niillä taatusti oli!

Tuli ihanan lämmin olo sisälle siinä kummipojan touhuja katsellessa. Suorastaan pakahduttava, etenkin kun poika välillä kiipesi syliin lämmittelemään. Että ihan kohta mulla on oma mokoma viipottaja. Viisi kalenterikuukautta enää!

Miehen kanssa tällä viikolla juteltiin kaikenlaista, ja tulin maininneeksi mm. että aika ajoin kyllä kamalasti pelottaa kaikki mitä tulossa vielä on. Mies sanoi rohkaisevia sanoja, kuinka uskoo meidän kyllä pärjäävän. Sanoi juuri niitä asioita joita tarvitsin kuulla. Mie olen kovasti yrittänyt olla ajattelematta esim. synnytystä, mutta tosiasia on, etten varmaan montaa asiaa maailmassa pelkää niin paljon! Meidän ei ollut tarkoitus mieheni kanssa osallistua perhevalmennukseen, mutta olen tullut sen suhteen eri aatoksiin. Itse tiedän synnytyksen normaalin etenemisen vaihe vaiheelta, tiedän kaikki kivunlievityskonstit ja tiedän senkin miten moni asia voi mennä pieleen ja mitä sitten tapahtuu, mutta mieheni ei tiedä näitä. Ja jotta hän on vahva silloin kun tarvitsee, hän tarvitsee sitä tietoa. Toivottavasti en ole liian myöhässä tuon suhteen.

Rusinan liikkeet ovat voimistuneet huomattavasti viime viikkoina, yhtenä iltana ihan vatsan päältä onnistuin tuntemaan muljuamisen. Muksulla on kokoa ruhtinaalliset +20 cm ja painoa +250g. Kohtu on jo kasvanu niin, että pohjan tuntee navan kohdalla. Ei mikään ihme että alkaa iltaisin toisinaan ahdistamaan tämä "täysi olo".