Olikohan meidän rusinalla jokin juoni sunnuntai-iltana meneillään? Sehän oli ihan hipihiljaa paikoillaan juuri silloin kun kipeimmin kaipasin liikkeitä mieltäni tyynnyttämään. NO EIPÄ OLE ENÄÄ!!!
Mun vatsani muljuaa ihan silminnähden (enkä muuten ihan heti plussattuani olisi uskonut että tuo rasvakerros voi tuosta kohdun päältä ohentua noinkin paljon!). Kuin olisi jotain elävää niellyt. Erittäin jännittävää :D! Töissä olen käyttöön ottanut tukiliivin, jottei niin pahasti vatsaa repisi kaikenlaiset nostelut ja kyykistelyt, ja se liivi ärsyttää tuota vilperttiä selkeästi suunnattomasti. Sitä vastaan pitää kapinoida niin nyrkein kuin potkuinkin.
Arvatkaa olenko mä töissä yhtä typerää virnettä?!
Muuten tämä keskiraskaus tuntuu elossa lähinnä vain vatsankasvamisena. Voin VALTAVAN hyvin! Rinnat eivät ole enää niin kipeät kuin alussa oli, turvotuskin niistä on (omasta mielestäni) laskenut. Pientä turvotusta työpäivien päätteeksi on nilkoissa havaittavissa, tukisukat ovatkin olleet käytössä melkein joka työvuorossa kesän ajan. Vaaka kertoo että turvotusta tulee päivän mittaan kyllä muuallekin, noin kahden kilon vaihtelua on aamu- ja iltapainossa.
Painontarkkailun suhteen mun "pipo on löystynyt" vihdoinkin, en enää hyppää joka aamu vaakaan. Paino on alkanut hienokseltaan nousemaan, mutta kuitenkin vielä mukavan rauhalliseen tahtiin, ja edelleen olen alle plussauspainon tai nippanappa siinä samassa lukemassa. Aika hyvin omasta mielestäni. Sen kuitenkin myönnän, ettei ruoka maistu kunnolla, esim. tänäänkään en ole syönyt päivällistä ollenkaan, vain viinirypäleitä ja vesimelonia. Lounaaksi söin tomaattikeittoa. Tiedostan täysin, etten saa tarpeeksi kaloreita päivittäisistä ruokailuistani, ja jos saankin, ne tulevat "vääristä lähteistä" eli herkuttelusta. Minulla on myös edelleen petrattavaa juomisen suhteen, en ole koskaan osannut juoda tarpeeksi, enkä siis nytkään.
Mutta ainakin tiedostan ongelmani ja yritän parhaani. Enempää ei voi pyytääkään. Ja aika köykäisiä nuo minun ongelmani tämän odotuksen suhteen tällä erää ovatkin, vai mitä.
Ulkona on ihanat hellekelit mutta pihalla oleskelu ei houkuta ollenkaan! Me ollaan koiran kanssa pesiydytty tänne sohvan nurkkaan sisätiloihin, jossa on niin ihanan viileää ilmastoinnin ansiosta. Rusketus on ihan yliarvostettu juttu!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Nyt vasta huomasin allekirjoituksestasi blogin ;)
Ihanaa että voit hyvin :)
Sweetheart voimikselta
kiva kuulla et kaikki edelleenkin mennyt hyvin! virnuile hymyillen vaan, etköhän ole sen ansainnut! ihania kesäpäiviä sulle/teille! :)Toivotteleepi Katja Hollolasta
Lähetä kommentti