27+5; Aika tahtoo taas mataa...

Viime viikkoon päättyneen iskias-sairaslomani jälkeen on taas palattu arkeen ja työntekoon. Vointini on tasan sama, ellei hetkittäin ikävämpi kuin ennen sairaslomaa. Jokusena aamuna olen herännyt oikea jalka täysin puuduksissa ja niveliä aristaen, persuksissa vihloo kyllä melkoisesti. Ajatukset uudesta sairaslomasta on alkaneet pyöriä taas päässä, mutta ihan ei vielä kehtaisi. Työmotivaatio vähenee myös kovaa vauhtia sitä mukaan kun päivät tässä kuussa kuluvat. Olisin jo aivan valmis jäämään kotiin mahan viereen pötköttämään :)

Maha, todellakin.
Minkälaisiin mittoihin se vielä päätyykin?!! Peilikuva hätkähdyttää joka päivä. Ahdistava olo, jota olen muuttuvasta kropasta kokenut, on kuitenkin huomattavasti helpottanut. Paino on hieman noussut ja se siitä. Arpia vastaan olen yrittänyt taistella erinäisillä voiteilla ja öljyillä, eikä ainakaan vielä ole uusia arpia ilmaantunut, saa nähdä ilmaantuuko myöhemmin. Jotenkin olettaisin että kyllä, mulla tuntuu olevan niihin "taipumusta" kun väritöntä tiikeriä jo aiemman lihomisen takia paikkapaikoin muistutan.

Viilenevät ilmat toivat ihan ennalta tiedostetunkin pukeutumispulman; Mistä takki? Entisissä alkaa ympärysmitta loppumaan kesken! Etenkin sellainen päällysvaate jolla menisi ihmisten ilmoille multa tuntuu nyt puuttuvan ihan kokonaan. Jotenkin tuntuu, että vähän turhaa semmoista alkaa ostamaankaan, mutta kai se on pakko! Ihan en kuitenkaan ajatellut kotiin hautautua loppuvuodeksi.

Oikeastaan toisinaan iskeekin ihan sellainen sosiaalisten kontaktien tarve, kun olis vaan päästävä jonnekkin juoruamaan jonkun kanssa, ihmisten ilmoille! Jotenkin mulla on toiveita tälle syksylle vielä että muutamat kivat bileet olisi, joko omasta toimesta tai kavereiden. Jos ei muuten niin sitten pidän ihan jotkut "viimeiset" bileet ennen vauvan syntymää. Saapi nähdä ;)

Tällä viikolla saatiin äitiyspakkaus (nököttää edelleen tuossa olohuoneen lattialla, näemmä) ja Rusin vaatevarastoon tuntuvasti lisäystä sen myötä. Olo oli kuin jouluaattona kun mieheni kanssa yhdessä pengottiin laatikon sisältöä. Nyt pitäisi alkaa sitten pikkuhiljaa pesemään noita uusia vaatteita, etenkin pakkauksen vaatteet olivat kaikki semmoisia kovia ja jäykkiä. Miehelleni taas pienesti lupasin etten ostele enää vaatteita tässä kuussa, anoppikin sanoi, että he ostavat sitten lisää heti kun vauva on syntynyt, että tietää ostaa "oikean värisiä". Mä olen napakasti ollut sitä mieltä, ettei mitään pinkkiä tyttövauvalle hankita, mutta nyt jos se onkin tyttö, on varmaan pakko ostaa pinkkiä jonkin verran että tytöksi tunnistaa, kun vaatevarasto tällä hetkellä on niin vihreän-harmaan-beige-unisexiä. Kierrätettyjä vaatteita ei ole näillä näkymin tulossa mistään suunnasta, lähipiirissä ei ole niin pieniä muksuja että vaatetta olisi varastossa. Harmi sinänsä, ottaisin mielelläni vastaan.

Jaahas, alkaa olla aamiaisen aika, ilmoittaa Rusi möyrinnällään. Nälkäisenä varsin äksy pakkaus, äitiinsä tullut ;)