Pakko kirjottaa tänäänkin. Ketään tuskin häiritsee.
Tää varmaan kuuluu näihin viimeisiin päiviin, kun on tunteet pinnassa. Ei edes pinnassa, vaan ihan päällä. Itkettää koko ajan, pienistäkin asioista liikutun tosi kovasti. Eilen illalla tuli iso parku koiran takia. Se tuijotteli minua kaiken päivää niillä tummilla silmillään, ja kun ajattelin mitä sen mielessä mahtaa liikkua... Se on jo vanha, täyttää kahdeksan, ja realiteetit on siinä, ettei sillä ole enää niin montaa vuotta edessään kuin on takanaan. Sydän pakahtuu kun ajatteleekin, että tulee vielä se päivä kun joudumme saattelemaan sen viimeiselle matkalleen. Nyt vielä, kun sitä joutui käyttämään eläinlääkärissä yllättävän krempan takia, niin huoli oli kova. Koiralla kuitenkin jotain niinkin hoidettavissa olevaa kuin virtsatieinfektio, vaikka oirehtikin kovin epätyypillisesti verenvuodolla.
Televisio saa mut itkemään sen seittemän kertaa päivässä. Pampers-mainos, se missä on kymmeniä vastasyntyneitä ja lauletaan Happy Birthday... Sairaala-sarjan jokainen synnytys (eilinen oli muuten juuri sellainen jonka miekin haluaisin!)... Tanssi jos osaat, ne huikeat suoritukset ja onnen hetket kun pääseekin jatkoon... Voih. Mutta eihän itku ole pahasta.
Mikähän tässä sitten näin herkistää, hormoonitko? Vaiko se, että tässä onkin oikeasti hieman väsynyt ja kypsä raskaana oloon?
Voipi olla että huomenna on taas sellainen olo, että on kirjoitettava sananen tai pari. Neuvolassa on ainakin käytävä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
mie tarkistelen töissä joka puolen tunnin välein et joko-ne-lähti.. ei vieläkään! :)
Ja kuuluuhan tuo itkuilu jännitykseenkin, saati sit jännityksen laukeamiseen. Tsemppiä kovasti jo valmiiksi, kun ei tiijä koska nähään seuraavan kerran!
-K
voi hitsit ku jännää, kohta pääsette tutustumaan vauveliin :) oon mielenkiinnolla lukenu tätä sun blogia, sujuvasti kirjoitettu ja sana hallussa!! tsemmppiä tulevaan, oot ajatuksissa :) -heidi-
Jokohan täällä ollaan synnyttämässä? Jännää! :)
Mäkin välillä parun jo etukäteen koiran takia, vaikka se on vasta viisi. Ja vanhempien koiran, kun se täyttää kohta jo 12. En tiedä johtuuko se raskaushormooneistakaan, kun paruin sitä jo ennen raskautta, vaikka turhahan sellasia on etukäteen parkua.
Jännittyneenä jään odottamaan seuraavaa postausta! :)
Lähetä kommentti