6+1; Valeraskautta?

Yritän etsiä kropastani koko ajan uusia merkkejä siitä että olen raskaana. Senhän nimittäin tiedän, että kaikenlainen kupliminen alavatsalla ei TASAN ole vielä vauvan liikkeitä, korkeintaan ilmavaivoja. Vauvalla kun on kokoa noin nuppineulan pään verran eikä vielä varsinaisia raajoja ollenkaan...

Tämän hetken vakuuttavin raskausoire on kuitenkin nämä tissit; Tissit ovat niin kipeät etten voi kävellä reippaaseen tahtiin - puhumattakaan että voisin loikkia rappusia ylös tai alas kuten ennen! Joudun joka ilta kantamaan ne sänkyyn (ei puhettakaan että antaisi riippua valtoimenaan liivien riisumisen jälkeen!!!), enkä todellakaan voi nukkua mahallani. Arvioni mukaan ne ovat myös ihan kivasti turvoksissa, ja jos turvotusta tulee samaan tahtiin lisää, joudun kohta asioimaan Agrimarketissa. Rinnat olivat viimeksi likipitäen näin kipeät teininä kun aloitin e-pillereiden syömisen mutta meni silloin ohi muutamassa päivässä.

Tänään on tuo syömispuoli jäänyt vähän huonommalle kun mitään ei oikein tee mieli. Tuli ensimmäiset etovat fiilikset kun mies söi tyytyväisenä leipäkebabia. Mulle on illan mittan maistunut vain viinirypäleet, jäiset vadelmat ja ananas. Tällä ylipainolla varsin toivottava ruokavalio kyllä, tavallaan...
Ja kyllä, tiedän ettei laihduttamista raskauden aikana suositella, eikä tarvitse sanoa että minun pitäisi syödä nyt kahden edestä tai kahdelle. Faktaa nyt kuitenkin on, että kun on jo valmiiksi ylipainoinen ja JUST SAIN LAIHDUTETTUA 10kg, niin todellakin voin sanoa pelkääväni todennäköisiä/mahdollisia raskauskiloja. Täytyy todellakin yrittää nyt liikkua niin paljon kuin ehtii kun vielä pystyy ja vähän katsottava mitä suuhunsa laittaa. Ikävää sinänsä, että tällä hetkellä himoitsen kaikkea suolaista (jalapenoviipaleet, hillosipulit, sipsit) mikä tunnetusti vähintään turvottaa jollei muuten lihota.

Eilen pyörähti uusi raskausviikko käyntiin. Edelleen ihmettelen että miten tätä odottamista muka vielä pystyy kestämään yli kolmekymmentä viikkoa! Nyt varsinkin kun mitään muuta varmistusta omasta raskaudesta ei ole kuin ne viivat testeissä. Mietin vakavasti ajanvarausta alkuraskauden ultraan muutaman viikon päästä. Saisi edes pienen rauhan mieleen, näkisi sykkivän sydämen. Meidän pienen.