10+6; Hiljaiseloa

Blogilistalla on puhaltanut muutosten tuulet, eikä mikään muutos alkuunsa tunnu hyvältä - vertaa nyt vaikka Sampopankin sotkuihin. Tämän blogin tilaajista oli kadonnut viisi. No tietenkin syytän tästä sitä uudistusta, enkä missään nimessä itseäni, vaikka myöntää pitää että tämän blogin aihepiiri on jokseenkin suppea, eikä päivitystahtikaan ole päätä huimannut.

Päätä on kyllä huimannut muuten. Hemoglobiini on varmaankin laskenut siitä ylimaallisen hyvästä mitä se oli ensimmäisellä neuvolakäynnillä - 145, ja olen ihan varma että tuolloin päällä ollut pahoinvointi oli elimistöä kuivattanut! -mikä sinänsä olisi aivan odotettavissa. Tai sitten ne on ne verenpaineet mitkä on laskeneet. No, oli mitä oli, niin huimaa, silmissä sumenee, pyörryttää. Ei onneksi jatkuvasti mutta silleen ikävästi aika-ajoin. Töissä on myös huomannut että kumartelua ja kyykistelyä pitäisi kyllä nyt alkaa jo välttämään, vatsan seutu vihoittelee päivän päätteeksi. Vaikea sanoa varmasti onko nämä jo jotain supistuksia vai onko tämä vain jotain kasvukipuja tms.

Jännä juttu muuten, kun olen ammatiltani sairaanhoitaja, jotkut olettavat minun tietävän tarkalleen mitä kehossani milloinkin tapahtuu. Olen huomannut lievää oudoksuntaa, jos olen tuonut julki hämmästystäni, pelkojani tai tietämättömyyttäni. Suorastaan pelottaa jo etukäteen miten minuun ensisynnyttäjänä (ja jo lievää synnytyskammoa potevana) tullaan suhtautumaan! Tarvii vaan pitää puolensa ja vaatia tietoa selkokielellä, sillä ei minua ole koulutettu odottajaksi, tulevaksi äidiksi, eikä varsinkaan synnyttämään. Kaikki tapahtumat kehossani ovat yhtä outoja ja uusia kuin ne olisivat esim. pankkivirkailijalle.

Meidän pientä kutsutaan mieheni kanssa edelleen Rusinaksi, Rusiksi tai Suriksi vaikka kokoa hänellä on jo noin viiden sentin verran. Vielä viikko ja kaveria pääsee kurkkaamaan ultran kautta!