Ihan ensimmäisenä: LA on tällä erää 1.12.
Tuon takia viikkoja tänään on 11+1 ja viikonvaihtopäivä on sunnuntai, kätevää eikö totta!
Tänä aamuna käytiin siis äitiyspoliklinikalla niskaturvotusultrassa! Iso kivi vierähti sydämeltä kun ensimmäistä kertaa näki jotain elonmerkkejä vatsassa kasvavasta ihmisen alusta! Niin kamalia pelkoja ollut viime päivinä mielessä ettei niiltä ole meinannut saada mielenrauhaa. Mutta vatsassa on kaikki ok! Ei huolestuttavaa niskaturvotusta ja rakenteiltaankin vastaa tällä hetkellä sitä mitä pitääkin. Mutta kokonsa puolesta siis vastaa vasta viikkoja 11+1 eikä 11+6 niinkuin kuukautisista laskettiin, ja tämän takia tuota tärkeää päivämäärää siirrettiin. Niin kuulema tehdään jos heittoa on yli neljä päivää.
Onneksi mieheni pääsi tuonne ultraan mukaan! En olisi osannutkaan jälkeenpäin kertoa mitä näin ja koin ja tunsin, ja ylipäätään on mielestäni tärkeää, että tuollaisia tapahtumia todistetaan yhdessä. Kaikki tässä on kuitenkin yhteistä! Meillä on ollut niin aina. Mies odottaa tätä lasta vähintään yhtä kiihkeästi kuin minäkin, hän odottaa sitä uutta elämää joka meille lapsen myötä koittaa. Ihaninta on, että tiedän hänen osallistuvan lapsen hoitoon ja kantavan vastuunsa kuten hänen kuuluukin. Lähipiirissä on ollut esimerkkejä siitä vastakohdastakin ja sitä on sivusta surullisena seurattu. Tietenkin sitä ajattelee, että meillä ei tule tapahtumaan niin, vaikka voiko sitäkään silti vannoa.
Tässä jo ehdin tällä viikolla hihkumaan että sataset paukkuu, kun 200 päivää odotusta jäljellä meni rikki, mutta nythän ne päivät taas vaan lisääntyi. No, jokainen päivä on päivä vähemmän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Paaaaljon onnea ihanista ultrakuulumisista!
Hei Jemma,
oon vähän seuraillut blogiasi täällä taustalla..hiljaisena, mutta tarkkaavaisena. :o) Oma l.a. 6.12.; samanlaisessa paatissa taidetaan seilata. :)
Mukavaa kuulla, että kaikki on hienosti; omaa ekaa ultraa tässä vielä ootellaan pari viikkoa. Jaksamista odotukseen ja palailen taas joskus linjoille. :)
/Annamari
Onnea ihanista ultrakuulumisista!! Nyt sitten voi hengähtää ja keskittyä nauttimaan odotuksesta ja masunkasvatuksesta!!
Mäkin kävin tänään ultrassa, ja kaikki oli hyvin, viikkoja 11+5, mutta kun eros vain parilla päivällä, ei LA muuttunut.
Meilläkin mies ja itse asiassa myös esikoinen mukana. Oli tarkoitus, että tyttö olis nukkunut kiltisti rattaissa ultran ajan, mutta toisin kävi... Mukava kätilö kuitenkin toivotti tervetulleeksi, ettei tarvinnut mun yksin mennä.
Kiva, että miehesi oli mukana! Kyllä noi ultrakuvat herkistää mielen ja tekee raskauden entistä konkreettisemmaksi!!
mie oon käyny tätä lueskelemassa muutamaan otteeseen ja tajusin VASTA NYT et täällä on tää kommenttisystemointikin :D
Jee, Meille tulee serkku(tyttö). ;) Älä pahastu, mie vaan niin kuvittelisin teille typykän, mut tietty serkkupojat on Eetulle mieluisia myös! Nähdään Lakas <3
-Katjaliina
Mie tiesin että sie käyt!
Ja for the record, mulla on kyllä ihan poikaolo!
Lähetä kommentti