30+1; Äitiysloma!

Mä lasken äitiyslomani alkaneen tästä päivästä! Virallisesti se edelleen alkaa vasta 2.10. mutta töihin ei ole enää paluuta. Kävin tänään viemässä viimeisimmän sairaslomatodistuksen työpaikalle kera tiikerikakun, viikon päästä ajattelin käydä vielä palauttamassa avaimet ja tyhjentämässä pukukaapin.

On kyllä hieman jännä fiilis! Siis ajatella, etten mä mene ainakaan kahdeksaan kuukauteen töihin! Edelleen pyörittelen mielessäni sitä vaihtoehtoa että saattaisin ensi kesäksi mennä, joten siitä syystä tuo aikamääre tuossa edellisessä lauseessa. Töihin paluu kuitenkin riippuu niin monesta eri seikasta joita ei vielä voi tietää, eniten siitä omasta halusta palata, joten saa nähdä mikä tilanne on ensi keväänä.

Mutta nyt sitä pitäisi sitten keksiä miten saisi tämän ajan kulumaan! Ihan levon kannalta tämä syksy tulee kyllä suurimmaksi osaksi otettua, siihen painavaa kehoitusta antoi tänään lääkärikin neuvolassa. Kävin siis ylimääräisessä lääkärintarkastuksessa, ja kohdunsuu oli jo sormelle auki ja pehmennyt. Tämä oli minusta yllättävää, sillä minulla ei omasta mielestäni ole ollut sellaisia supistuksia joiden voisi kuvitella kypsyttelevän mitään paikkoja. Hieman kyllä pelästytti, mutta lääkäri vakuutti ettei syytä huoleen. Normaali-neuvolarutiineihin kuuluva loppuraskauden lääkärintarkastus on jo reilun kuukauden kuluttua, joten sinne asti voin elellä ihan normaalielämää mikäli olo pysyy entisellään.

Vauvahan on edelleen tukevasti perätilassa. 4-5 viikon kuluttua tarkistetaan tarjontaa uudestaan ja mikäli edelleen on perätilassa, tulee tarvetta lähteä äitiyspoliklinikalle. Todennäköisesti haluavat yrittää ulkokäännöstä, mutten juurikaan olisi siihen halukas. En ole myöskään halukas synnyttämään perätilasta alakautta, joten jäljelle jää vaan sektiopäivän merkkaus kalenteriin. Siihen mä nyt tällä hetkellä olen eniten varautunut, jotenkaan en edelleenkään voisi uskoa että tämä täältä mihinkään tahtoisi kääntyä.

Neuvolakäynnit lähtevät tästä nyt sitten tihenemään kahden viikon välein. Odotusta on jäljellä noin kymmenen viikkoa (eli siis LA:aan on tuon verran, optimismia!) ja niihin viikkoihin on mahdutettu todella monia tapahtumia; synnytys- ja perhevalmennus, tutustumiskäynti synnärillä, synnytystapa-arvio, puhumattakaan viidestä seitsemään neuvolakäyntiä. On seurattu ja turvallinen olo!