39+4; The Eagle has landed!

Siinäpä teille laskeutunut maha! (Ihan kauhean hehkeänä taas...)

Ei tuota ole kuitenkaan merkittävästi raskaampaa kantaa kuin aikaisemminkaan. Kävelyssä pientä vaappumista hetkittäin havaittavissa, mutta ihmekö tuo, kun vauvalla on ns. nuppi kupissa, eli pää alhaalla lantiossa kiinnittyneenä. Kipuilua ei ole kuitenkaan sen enempää kuin aikaisemminkaan, mikä hieman suorastaan hämmästyttää.

Tässä oltaisiin siis ihan valmiita lähtemään synnärille, ihan koska vaan. Ihmeen vähän jännittää! Tänään neuvolassakin totesin sekä itseni että mieheni puolesta, että kumman rauhallinen olo on. Se voi tietysti johtua siitäkin, että oon ainakin itse henkisesti enemmän valmistautunut siihen, että tämä odotus menee reilusti yliaikaiseksi ennemmin kuin synnytys alkaa spontaanisti lasketun ajan tienoilla. Niinhän se taitaa tilastollisestikin mennä (tosin mitään tilastoa en tähän nyt tiedä todisteeksi).

Tämä odotus on ollut kyllä onnellisen hämmentävää aikaa. Ei ollenkaan vastannut sitä mitä kuvittelin; On ollut helppoa, mukavaa, onnellista kaikinpuolin. Niin mun voinnin, vauvan kehityksen kuin meidän parisuhteenkin kannalta. Ja vaikka kuvassa tuo maha näyttää valtavalta, niin todellisuudessa tämän kanssa on pysynyt yllättävän ketteränä ja liikuntakykyisenä ihan näihin päiviin saakka. Siitä mä olen sanoinkuvaamattoman tyytyväinen, että vatsanahka on kestänyt repeytymättä. Vaikka mä olenkin aikaisemman lihomiseni takia varsin arpeutunut kauttaaltaan, ihan oikeita raskausarpia ei vielä ole tullut. Painonnousu jäi tavoitteeni mukaisesti alle kymmeneen kiloon, tänään vaaka näytti 91kg. Painoin ensimmäisellä neuvolakäynnillä 84kg ja vuosi sitten painoin 95kg. (Tuossa muuten saattaa piillä selitys sille miksi vatsanahka kesti tämän venytyksen, onhan se venynyt ennenkin...)

Synnytyksen jälkeen arvatkaa mitä mä odotan eniten?

SPINNING-tuntia!!!

Toivottavasti jo tammikuussa pääsis...

38+4; Winter wonderland

Voi vitsi miten on ulkona kaunista! Puut ja pensaat pienessä lumivaipassa, pakkasilma ja auringonpaiste! Aina oon odottanut ensilunta innolla ja tykännyt talvesta, eikä tää vuosi tee poikkeusta. Ja kohta on joulukin! Aaton lapsena joulu on aina merkinnyt mulle paljon. Tänä vuonna joulu (ja uusivuosi ja vappu ja juhannus...) onkin ihan ennen kokematon, kun on talossa vauva. Tuohan se siihen ihan oman ulottuvuutensa.

Neuvolassa käväistiin tänä aamuna mieheni kanssa, kuuntelemassa taas Rusin sydänääniä. Kaikki vaikuttaisi mahassa olevan hyvin. Raivotarjonnassa on edelleen, eikä pää ole vielä kunnolla kiinnittynyt, minkä arvelinkin päätellen siitä että mun on edelleen helppo kävellä "normaalisti" - mä en vaapu. Lantiota ei särje eikä ole sellainen olo että olisi keilapallo jalkovälissä. Painoa mitatessa pääsi pieni perkele siinä vaa'alla, viikossa oli tullut tasan kilo lisää. No, onneksi turvotus on ihan silminnähtävää sormissa ja kasvoilla. Pissassa ei ollut kuitenkaan valkuaista eikä verenpaineetkaan nousseet. Hyvä olohan mulla on, ainoa mikä vaivaa on närästys. Kohtu on edelleen korkealla ja vauvan peppu vielä ihan kiinni yläseinässä. Puskee siellä mulle hapot suuhun yhtenään. No, ei mitään mitä Rennie ei korjaisi.

Rusin huone on valmis! Oon kokonaisuuteen tosi tyytyväinen, vaikka lopputulos vielä vähän viimeistelemätön onkin. Seinille on tulossa pari taulua lisää, jahka saan ne kehystettyä. Kuvia huoneesta löytyy tästä ketjusta.

37+0; Tervetuloa!

Tänään täyttyi 37. raskausviikko.
Rusi olisi nyt periaatteessa valmis syntymään, jos sitä sattuisi huvittamaan. Ei vaan tunnu huvittavan. Ei se ole edes kiinnittynyt vielä. Me ollaan hänen kanssaan vähän neuvoteltu, että voisi alkaa siinä 3.12. suunnittelemaan sitä syntymäänsä, jos vaikka itsenäisyyspäivään mennessä syntyisi. Ei tarvi siis tulla etuajassa, kunhan ei niin mahottomasti menisi ylitsekään.

Mahaa tuppaa vähän särkemään, siis ihan pinnasta, ihoa. Mittailin viikonloppuna vyötärönympärystä ja sain hienot lukemat, 112cm. Se ei poikkea mun mitoistani ennen raskautta kuin reilun parikymmentä senttiä. Mun mielestä massu ei ole kamalan iso, eikä edes kamalasti vaivaksi. Ylösnouseminen ja pukeutuminen ja lattian rajaan kumartuminen nyt on vähän pienen ähinän ja puhinan takana, mutta muuten tämän olemassa olon meinaa toisinaan unohtaa. Arvilta mä olen edelleen toistaiseksi säästynyt.

Mun tulee kamala ikävä tätä massua. Mä en tule enää koskaan olemaan Ensimmäistä kertaa raskaana. Mahdollinen (mies jo lupas) seuraava odotus tulee olemaan ihan toisenlainen, ei välttämättä yhtä helppo ja rento, kun perheessä on jo pieni lapsi. Mutta mä olenkin nauttinut olostani nyt ihan täysillä.

36+4; Synnytystapa-arvio

Eilen kävin neuvolassa ja viimeisen kolmanneksen lääkärintarkastuksessa, jota kutsutaan myös synnytystapa-arvioksi. Se sisälsi siis terkkarin tekemät normaalit mittaukset ja jutustelut mutta myös lääkärin tekemän sisätutkimuksen.

Kaikki on ok.
Paino 88,7 muutosta +156g/vko - ja kehuja siitä.
RR 119/85 - entisellään
pissa puhdas
SF-mitta 35cm - siististi jatkaa käyrällä
RAIVOTARJONNASSA edelleen, sykekin kuului, muttei dobblerissa riittänyt akku että olisi saanut laskettua. Normaalin kuuloinen syke jokatapauksessa.

Hemoglobiinia ei mun toiveesta mitata kuin kerran kuussa, eli varmaan seuraavan kerran lähempänä laskettua aikaa, kun se on pysynyt läpi odotuksen kovin hyvänä, viimeksi oli 130. Verenpaineissa joku ehkä saattoi laittaa merkillekin, että tuo alapaine on rv:sta 34 lähtien ollut yli 80, eli hieman noususuuntainen verrattua alku- ja keskiraskaudessa mitattuihin arvoihin. Terveydenhoitajan mukaan ei kuitenkaan syytä huoleen mikäli pysyy tällä kymmenluvulla. Turvotuksia ei ole mainittavasti, ja jos onkin, niin vain ohimenevästi. Johtuu ihan siitä etten todellakaan osaa juoda tarpeeksi - mistä muuten johtuu sitten sekin että suoli toimii laiskasti. Ja mikä sitten osaltaan selittää kahden edellisen neuvolakäynnin punnituksissa tulleita +600-800g/vko-lukemia :D.

Sisätutkimuksessa todettiin kohdunkaulan lyhentyneen reiluun kahteen senttiin ja pehmentyneen kauttaaltaan, mutta kiinni se vielä on. Hyvä siis tietää mihin tämän asteen supistuksilla on päästy, sehän siis tarkoittaa että enemmän sitä ytyä niihin supistuksiin tarvitaan että mikään mihinkään etenee! En nyt kuitenkaan ihan vielä lähde mihinkään toimiin niiden voimistamiseksi, mutta ehkä jo parin viikon päästä voisi pienet rappukävelyt ottaa päiväohjelmaan ;)

Jollain tapaa taisin odottaa tuolta synnytystapa-arviolta hieman syväluotaavampaa tietoarvoa, esim. painoarviota vauvan koosta, mutta koska meillä ei neuvolassa ole mitään hienoa elektroniikkaa niin se jäi saamatta. Lääkäri kokeili ettei häntäluu ole kääntynyt synnytyskanavaan päin, ja asettamalla nyrkin istuinluiden väliin kokeili että lantiossa ulkoaukeamaltaan pitäisi olla tilaa normaalikokoisen vauvan syntyä. Samassa lauseessa kuitenkin totesi ettei mitenkään voida tietää miten on sisäaukeaman laita.

No, sairaalaanhan sitä synnyttämään mennään, ja jollei homma etene niin sitten puukkoa kehiin. Luottavaisin mielin.

36+2; Isyyspakkaus

Kuvablogissa on uusi mahakuva tältä viikolta! Ollaanpa sitä nyt sitten todellakin muhkeena. Ja muikeena, siinä kuvassa nimittäin :D

Mies saa huomenna syntymäpäivänään isyyspakkauksen jonka hänelle askartelin. Se sisältää seuraavanlaista sälää:
1.Lapsen syntymä ja varpajaiset:
Isälle "hikipaita" - tiukkoihin tilanteisiin
Pieni pullo alkoholia ja sikaripakkaus - varpajaisissa nautittavaksi
2. Vaipanvaihto-survivalsetti:
Puhdistuspyyhkeitä - sinappikoneen huoltoliinat pieniin sotkuihin
Ilmanraikastin - jos käry kirvelee silmiä
Pyllypyyhe (Finlaysoni Haisuli) – kun urakka on onnistuneesti ohi
3. Yhteisiin kylpyhetkiin:
Kylpyöljy - loraus tätä kylpyveteen
Kylpylelut – ilman näitä ei voi kylpeä
Kylpysieni - hankaa varoen
Vesipyssy – vesileikkeihin kun vauva on vähän isompi
Pyyhkeet ( Finlaysonin Haisuli ja Muumipeikko) - äidin vesipedoille
4. Yhteisiin ruokahetkiin:
Tuttipullo - kun tissi ei ole lähellä
pehmeä ensilusikka- syöttämisen avuksi sitten kun maito ei enää ole ainoa ravinnonlähde Ruokalappu - jotta vauvan vaatteet kestäisivät puhtaana edes hetken
5. Super isin extra:
"Vauvan virike- ja aktivointiopas" - Sisältää hyviä vinkkejä miten pientä viihdytetään
Ensitutti – vauvalle turvaksi (ja tulpaksi)
pehmokirja – ensimmäisiin yhteisiin lukuhetkiin
vauvan lökärit - isin kullalle
6. isin omaan hyvinvointiin:
muki - nauti tästä aamukahvisi, iskä
energiajuoma - äkilliseen lisäenergian tarpeeseen
Frezzamocha - kahvinpuutteeseen
Sisu-pastilleja - sisua tarvitaan aina
Lakritsaa – hyvää mieltä tuomaan
Isälle lökärit – Vaimon kullalle

Tavaroihin siis liitetty lappu jossa tuo kursiivilla kirjoitettu "käyttöohje". Tänään täytyy kirmata kaupoille muutamia puuttuvia tavaroita vielä ostamaan...