Tänään täyttyi 37. raskausviikko.
Rusi olisi nyt periaatteessa valmis syntymään, jos sitä sattuisi huvittamaan. Ei vaan tunnu huvittavan. Ei se ole edes kiinnittynyt vielä. Me ollaan hänen kanssaan vähän neuvoteltu, että voisi alkaa siinä 3.12. suunnittelemaan sitä syntymäänsä, jos vaikka itsenäisyyspäivään mennessä syntyisi. Ei tarvi siis tulla etuajassa, kunhan ei niin mahottomasti menisi ylitsekään.
Mahaa tuppaa vähän särkemään, siis ihan pinnasta, ihoa. Mittailin viikonloppuna vyötärönympärystä ja sain hienot lukemat, 112cm. Se ei poikkea mun mitoistani ennen raskautta kuin reilun parikymmentä senttiä. Mun mielestä massu ei ole kamalan iso, eikä edes kamalasti vaivaksi. Ylösnouseminen ja pukeutuminen ja lattian rajaan kumartuminen nyt on vähän pienen ähinän ja puhinan takana, mutta muuten tämän olemassa olon meinaa toisinaan unohtaa. Arvilta mä olen edelleen toistaiseksi säästynyt.
Mun tulee kamala ikävä tätä massua. Mä en tule enää koskaan olemaan Ensimmäistä kertaa raskaana. Mahdollinen (mies jo lupas) seuraava odotus tulee olemaan ihan toisenlainen, ei välttämättä yhtä helppo ja rento, kun perheessä on jo pieni lapsi. Mutta mä olenkin nauttinut olostani nyt ihan täysillä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
IIIKS onnea! niin ne viikot on mennyt! Hurjaa!
mä tajusin tänään kanssa että on vähemmän raskausviikkoja jäljellä kuin takana! huuuuuurjaa..
joo, mä oonny viikon ajan autoileva. Sekin on tooosi hurjaa. Huh!
Huih!
Ihan hämmästyin kummastuin kun vasta tähän ensimmäiseen tulokkaaseen on valmistautumassa niin johan siellä on toinen jonossa :D
No ei kai, tervetuloa vaan kaikki halukkaat!!!
Monilla tuntuu olevan ekaa mahaa ikävä... ei miulla vaan.
-katjuska
Hih, ihana teksti. Toivottavasti pieni ottaa neuvottelusta vaarin ja tulee sopivaan aikaan :).
On jännä kuvitella, millainen suhde naiselle kasvaa raskausvatsaansa. Ei sitä oikeen pysty ymmärtämään kun ei ole itse kokenut. Toisaalta jotain vinkkiä ehkä saa kun miettii miten välillä kuvittelee, miltä sellainen maha saattaisi tuntua ja miten sitä välillä toivoisi kantavansa (vaikkei vielä muutamaan vuoteen ole suunnitelmissa).
Kovasti jaksamista viimeisiin viikkoihin. Kohta se ihanainen sieltä tulee ja pääsette häneen tutustumaan :).
Lähetä kommentti