Ensimmäisenä tasapuolisesti kiitokset kaikille lukijoille mielenkiinnosta ja kiitos että on tullut kommenttejakin! Tutuille haleja! Tässä sitä ollaan, ensimmäinen masukuva otettu! Pahoitteluni tuosta hieman untamo-ilmeestä. Mä olen yleensä se joka kuvaa, en niinkään kuvattavana.
Sitten seuraa pinnallista valitusta. Mie olen ylipäätään aika pinnallinen ihminen...
Mie pelkään tätä mahaa, sitä minkälaisiin mittoihin se kasvaa ja mitä se tekee mun vartalolle kasvaessaan. Mie olen kaukana mallin mitoista, eikä tätä vartaloa ole kehuneet juuri muut kuin aviomieheni, mutta mie tiedän että tämän raskauden myötä vatsanahka tulee repeämään riemunkirjavaksi raskausarpimössöksi. Mie tiedän että mun iho ei tule kestämään siloisena ja siistinä, sillä se repeilee jo muutaman kilon painonnoususta. AIVAN VARMASTI tulen ostamaan varmaan ihan tässä lähiviikkoina jo jotain ihmerasvoja joiden pitäisi auttaa vatsanahkaa kestämään venymistä.
Tuo painonnousu mua myös ahdistaa, pahin pelkoni on mennä synnyttämään yli satakiloisena mammuttina. Mie olen ylipainoinen jo muutenkin. Tänään kyselin tutuilta äideiltä millä viikoilla heillä on painoa ruvennut kertymään ja mihinkä tahtiin. Olisi niin optimaalista jos mun paino ei nousisi tämän odotuksen aikana paljoa päälle 10kg, silloin voisin olla jokseenkin varma että olen nopeasti lähtöpainossa synnytyksen jälkeen. Ensimmäisen kolmanneksen aikana painoni laski kolme kiloa entisestään, mikä tietysti sinänsä on hieno juttu! Kuitenkin syön ihan normaalisti (toisinaan herkuttelenkin), joten vauvan kehityksen ei pitäisi olla mitenkään vaarassa vaikka minulta painoa lähtisikin. Sitä kuitenkin on mistä lähteä. Tämän aamun lukemat olivat alimmat vähään aikaan, 82kg (verraten vaikka joulun lukemiin, 94kg). Viimeksi painoin tämän verran vuonna 2001 päästessäni ylioppilaaksi. Naureskelinkin eilen että pitäisikö kokeilla mahtuuko lakkiaisissa käyttämäni iltapuku vielä päälle!
2 kommenttia:
Aivan selvä vauvamahahan tuo jo on :) Saataahan noita kiloja tulla ja mennä, mutta ajattelisin että pääasia on että voi hyvin, te molemmat ;)
Aiemmin tuolla masulla oli tapana kadota yön aikana jäljettömiin, mutta kyllä se nyt on muutaman päivän ajan pysynyt niin, että aamullakin on vaikeuksia mahtua housuihinsa :D
Lähetä kommentti