Viime viikkoon päättyneen iskias-sairaslomani jälkeen on taas palattu arkeen ja työntekoon. Vointini on tasan sama, ellei hetkittäin ikävämpi kuin ennen sairaslomaa. Jokusena aamuna olen herännyt oikea jalka täysin puuduksissa ja niveliä aristaen, persuksissa vihloo kyllä melkoisesti. Ajatukset uudesta sairaslomasta on alkaneet pyöriä taas päässä, mutta ihan ei vielä kehtaisi. Työmotivaatio vähenee myös kovaa vauhtia sitä mukaan kun päivät tässä kuussa kuluvat. Olisin jo aivan valmis jäämään kotiin mahan viereen pötköttämään :)
Maha, todellakin.
Minkälaisiin mittoihin se vielä päätyykin?!! Peilikuva hätkähdyttää joka päivä. Ahdistava olo, jota olen muuttuvasta kropasta kokenut, on kuitenkin huomattavasti helpottanut. Paino on hieman noussut ja se siitä. Arpia vastaan olen yrittänyt taistella erinäisillä voiteilla ja öljyillä, eikä ainakaan vielä ole uusia arpia ilmaantunut, saa nähdä ilmaantuuko myöhemmin. Jotenkin olettaisin että kyllä, mulla tuntuu olevan niihin "taipumusta" kun väritöntä tiikeriä jo aiemman lihomisen takia paikkapaikoin muistutan.
Viilenevät ilmat toivat ihan ennalta tiedostetunkin pukeutumispulman; Mistä takki? Entisissä alkaa ympärysmitta loppumaan kesken! Etenkin sellainen päällysvaate jolla menisi ihmisten ilmoille multa tuntuu nyt puuttuvan ihan kokonaan. Jotenkin tuntuu, että vähän turhaa semmoista alkaa ostamaankaan, mutta kai se on pakko! Ihan en kuitenkaan ajatellut kotiin hautautua loppuvuodeksi.
Oikeastaan toisinaan iskeekin ihan sellainen sosiaalisten kontaktien tarve, kun olis vaan päästävä jonnekkin juoruamaan jonkun kanssa, ihmisten ilmoille! Jotenkin mulla on toiveita tälle syksylle vielä että muutamat kivat bileet olisi, joko omasta toimesta tai kavereiden. Jos ei muuten niin sitten pidän ihan jotkut "viimeiset" bileet ennen vauvan syntymää. Saapi nähdä ;)
Tällä viikolla saatiin äitiyspakkaus (nököttää edelleen tuossa olohuoneen lattialla, näemmä) ja Rusin vaatevarastoon tuntuvasti lisäystä sen myötä. Olo oli kuin jouluaattona kun mieheni kanssa yhdessä pengottiin laatikon sisältöä. Nyt pitäisi alkaa sitten pikkuhiljaa pesemään noita uusia vaatteita, etenkin pakkauksen vaatteet olivat kaikki semmoisia kovia ja jäykkiä. Miehelleni taas pienesti lupasin etten ostele enää vaatteita tässä kuussa, anoppikin sanoi, että he ostavat sitten lisää heti kun vauva on syntynyt, että tietää ostaa "oikean värisiä". Mä olen napakasti ollut sitä mieltä, ettei mitään pinkkiä tyttövauvalle hankita, mutta nyt jos se onkin tyttö, on varmaan pakko ostaa pinkkiä jonkin verran että tytöksi tunnistaa, kun vaatevarasto tällä hetkellä on niin vihreän-harmaan-beige-unisexiä. Kierrätettyjä vaatteita ei ole näillä näkymin tulossa mistään suunnasta, lähipiirissä ei ole niin pieniä muksuja että vaatetta olisi varastossa. Harmi sinänsä, ottaisin mielelläni vastaan.
Jaahas, alkaa olla aamiaisen aika, ilmoittaa Rusi möyrinnällään. Nälkäisenä varsin äksy pakkaus, äitiinsä tullut ;)
perjantai 5. syyskuuta 2008
torstai 28. elokuuta 2008
26+4; Keskiraskauden lääkärintarkastus
Oli siis eilen. Plus neuvolakäynti.
Ensin terkkarin kanssa perusmittaukset:
Paino 84.6kg muutos edelliseen punnitukseen -75g/vko
RR 123/78
Hb 130
SF-mitta 24cm
vauvan syke 136
Ja liikettä vähintään kahdella plussalla.
Ei turvota, ja pissanäytettä en saanut annettua.
Lääkäri tsekkasi mm. kohdunsuun, joka oli kiinteästi kiinni, pituutta 3½ cm. Kohdun tunnustelu teki aika kipeää, lääkärillä oli niin napakat otteet. Yritti tunnustella vauvan asentoa, ja veikkasi että olisi perätilassa - ihan kuten itsekin tiedän hänen olevan. Tavallaan toivon että hän ehtisi, tai lähinnä viitsisi kääntyä raivotarjontaan vielä näiden tulevien viikkojen aikana, mutta osa minusta toivoo että pysyttelisi perätilassa. Saisin suunnitellun sektion sillä perätilavauvaa en missään nimessä suostu alakautta synnyttämään. Mutta nyt on kyllä ihan liian aikaista miettiä synnyttämistä, näillä viikoilla. Kieltäminen on paras keino suojella itseään :D
Pientä kipuilua lantiossa, lonkissa lähinnä, uutena noin niinkun jo vallitsevan iskiaskipuilun lisäksi. Kuuluu asiaan, sanovat, joten enpä valita.
Ensin terkkarin kanssa perusmittaukset:
Paino 84.6kg muutos edelliseen punnitukseen -75g/vko
RR 123/78
Hb 130
SF-mitta 24cm
vauvan syke 136
Ja liikettä vähintään kahdella plussalla.
Ei turvota, ja pissanäytettä en saanut annettua.
Lääkäri tsekkasi mm. kohdunsuun, joka oli kiinteästi kiinni, pituutta 3½ cm. Kohdun tunnustelu teki aika kipeää, lääkärillä oli niin napakat otteet. Yritti tunnustella vauvan asentoa, ja veikkasi että olisi perätilassa - ihan kuten itsekin tiedän hänen olevan. Tavallaan toivon että hän ehtisi, tai lähinnä viitsisi kääntyä raivotarjontaan vielä näiden tulevien viikkojen aikana, mutta osa minusta toivoo että pysyttelisi perätilassa. Saisin suunnitellun sektion sillä perätilavauvaa en missään nimessä suostu alakautta synnyttämään. Mutta nyt on kyllä ihan liian aikaista miettiä synnyttämistä, näillä viikoilla. Kieltäminen on paras keino suojella itseään :D
Pientä kipuilua lantiossa, lonkissa lähinnä, uutena noin niinkun jo vallitsevan iskiaskipuilun lisäksi. Kuuluu asiaan, sanovat, joten enpä valita.
maanantai 25. elokuuta 2008
26+0; Olo paranee vaan.
Jo kaksi hyvin nukuttua yötä putkeen, eikä pakaraakaan vihlo enää juuri ollenkaan *tuulettaa* !!!
Hyvin voin mennä viikon päästä töihin. Tosiaan, töitä jäljellä tämän saikkuviikon jälkeen NELJÄ viikkoa ja pari hassua päivää. Uskomatonta! Nyt odottelenkin malttamattomana Kelan päätöstä siitä äitiyspäivärahan määrästä ja niitä päivämääriä että minne asti mun äitiyslomani kestää. Hoitovapaallehan en aio jäädä enää vanhempainrahakauden jälkeen, siinä kohtaa viimeistään palaan töihin, ellen jo aiemmin. Saa nähdä nyt. En kuitenkaan haluaisi laittaa lastani alle vuoden vanhana tarhaan, eli aika pitkälti taitaa olla hoitajan/hoitopaikan järjestymisestä kiinni mun töihin paluuni. Ja tietenkin tuloista. Jos pärjäillään ihan ok niin eihän sinne sitten mikään kiire ole, mutta veikkaanpa vaan että tiukkaa tulee olemaan, kun nytkin jo ajoittain on.
Päätös äitiyspakkauksesta tuli jo viime viikolla, nyt mä täällä kuumeisesti odottelen sen toimitusta! Sitten kun sen saan, täytyy varmaan alkaa pesemään noita vauvanvaatteita. Silittää en aio :D. Eilen sain anopilta hänen pojiltaan säästämiä lakanoita ja tyynyliinoja, voi vitsi että ovat herttaisia. Täytyy mennä ostamaan jotain kankaita ja alkaa syksyn mittaan ompelemaan niitä lisää. Pinnasänky koottiin eilen, pieniä silauksia maalia se vielä kaipaa mutta muuten alkaa olemaan hyvännäköinen, patja täytyy käydä ostamassa. Hoitopöytä kaipaa vaan ruuveja millä sen saisi kokoon. Sitten puuttuu enää lähinnä tätä tilpehööriä; pinniksen reunansuojukset, hoitoalusta, pieniä koreja ja purnukoita, lamppu kattoon ja seinälle, ehkä uusi matto lattialle...
En ollenkaan tahtoisi ottaa äitiyspakkausta ensisänkykäyttöön, mutta pinnasänkyäkään en aio siirtää meidän makuuhuoneeseen. Olen haaveillut Amazonas-riippukehdosta jo pitkään. Saa nähdä tuleeko meille sellainen. Jollei, täytyy sitten hankkia jonkinlainen alusta/jalat tuolle pahvilaatikolle ja ehdottomasti reunus!! Tässä on yksi ihan kivannäköinen, mutta ompelutaitoisena teen tuon kyllä itse.
Huomaatteko, mä olen oppinut linkittämään :D
Hyvin voin mennä viikon päästä töihin. Tosiaan, töitä jäljellä tämän saikkuviikon jälkeen NELJÄ viikkoa ja pari hassua päivää. Uskomatonta! Nyt odottelenkin malttamattomana Kelan päätöstä siitä äitiyspäivärahan määrästä ja niitä päivämääriä että minne asti mun äitiyslomani kestää. Hoitovapaallehan en aio jäädä enää vanhempainrahakauden jälkeen, siinä kohtaa viimeistään palaan töihin, ellen jo aiemmin. Saa nähdä nyt. En kuitenkaan haluaisi laittaa lastani alle vuoden vanhana tarhaan, eli aika pitkälti taitaa olla hoitajan/hoitopaikan järjestymisestä kiinni mun töihin paluuni. Ja tietenkin tuloista. Jos pärjäillään ihan ok niin eihän sinne sitten mikään kiire ole, mutta veikkaanpa vaan että tiukkaa tulee olemaan, kun nytkin jo ajoittain on.
Päätös äitiyspakkauksesta tuli jo viime viikolla, nyt mä täällä kuumeisesti odottelen sen toimitusta! Sitten kun sen saan, täytyy varmaan alkaa pesemään noita vauvanvaatteita. Silittää en aio :D. Eilen sain anopilta hänen pojiltaan säästämiä lakanoita ja tyynyliinoja, voi vitsi että ovat herttaisia. Täytyy mennä ostamaan jotain kankaita ja alkaa syksyn mittaan ompelemaan niitä lisää. Pinnasänky koottiin eilen, pieniä silauksia maalia se vielä kaipaa mutta muuten alkaa olemaan hyvännäköinen, patja täytyy käydä ostamassa. Hoitopöytä kaipaa vaan ruuveja millä sen saisi kokoon. Sitten puuttuu enää lähinnä tätä tilpehööriä; pinniksen reunansuojukset, hoitoalusta, pieniä koreja ja purnukoita, lamppu kattoon ja seinälle, ehkä uusi matto lattialle...
En ollenkaan tahtoisi ottaa äitiyspakkausta ensisänkykäyttöön, mutta pinnasänkyäkään en aio siirtää meidän makuuhuoneeseen. Olen haaveillut Amazonas-riippukehdosta jo pitkään. Saa nähdä tuleeko meille sellainen. Jollei, täytyy sitten hankkia jonkinlainen alusta/jalat tuolle pahvilaatikolle ja ehdottomasti reunus!! Tässä on yksi ihan kivannäköinen, mutta ompelutaitoisena teen tuon kyllä itse.
Huomaatteko, mä olen oppinut linkittämään :D
keskiviikko 20. elokuuta 2008
25+2; unettomuutta :(
Usain Boltin maailmanennätysjuoksu sai kyyneleet silmiini. Hassut hormoonit!
Hassua tämä odotus muutenkin. Niin hyväksi kun mie koen vointini, jouduin eilen kuitenkin hakemaan sairaslomaa vihoittelevan iskiaksen takia. Alaselässä on pitkään ollut oikeaan pakaraan ja jalkaan säteilevää kipua jota olen yrittänyt parasetamolilla pitää hallinnassa, mutta siinä kohtaa pitää ymmärtää luovuttaa kun nukuttua ei enää saa - rajansa sillä reippaudellakin. Loppukuun olen töistä sivussa, mikä sinänsä hieman harmittaa ja nolottaakin, mutta yritän sopeutua ajatukseen. Tukivyön sain uudestaan lainaan, mutta menin valitsemaan hieman liian pienen, joten senkin joudun vaihtamaan heti töihin palattuani.
Että tuo selkäkipu se niitä unia nyt syö, ja vähän syö mieheltäkin kun minä pyörin ja hyörin asentoa hakien siinä vieressä. Toivottavasti tilanne vielä jollain konstilla paranee, sillä jos ei, en voi enää palata töihin. Ja SE on kyllä noloa minulle, kun koko kesän olen hokenut voivani vallan upeasti. Sillähän tässä on vähän tosiaan syyllinen olo, kun esimiehelleni tämä selkävaivojen takia sairaslomalle jääminen tuli hieman yllätyksenä. Mun on itseni takia pakko mennä vielä takaisin töihin ennen äitiysloman alkua, kun kerran vasta sain uuden työsopimuksen syyskuulle. Ainoastaan siinä tapauksessa, että ensiviikon lääkärineuvolassa todetaan jotain hälyttäviä muutoksia kohdun suulla (on supistellut mutta ei kipeästi), jään uudestaan saikulle.
No mutta, jouten ollessani ehdin viimeistelemään tänään pinnasänkyyn toisen kerroksen maalia pintaan. Mieheni kanssa tosin juteltiin, ettei nyt kuitenkaan pidetä mitään hoppua vauvan huoneen kanssa, mieheni pitää loka-marraskuun vaihteessa lomaa jolloin joudetaan sitten niihin suurempiin seinänmaalailupuuhiin. Pieni tauko remontointiin tekee hänellekin ihan hyvää, nyt meneillään oleva (ja aina vaan venyvä) vessaremontti on vienyt häneltä kaiken vapaa-ajan ja hermot on meinannut olla hieman kireällä. Viimeviikonloppuiset kaveripariskunnan häät tulivat tosi hyvään saumaan, pääsi mieskin kunnolla "nollaamaan" pään ;)
Rusin päivärytmi on alkanut muodostua jonkinlaiseksi rutiiniksi, on ne tietyt ajat jolloin jumppailee enemmän. Liikkeet ovat varsin voimakkaita - eivät nyt ihan vielä kipeää tee, mutta toisinaan käyvät vähän ilkeästi ja todellakin näkyvät selvästi vatsan päälle. Anoppi kertoi ettei hänen odottaessa poikiaan kumpikaan potkinut oikein kunnolla, ennemminkin harrastivat sellaista "möyrimistä", eli ainakaan siinä mielessä ei tule lapsi isäänsä!
Muutenkin - pilke silmäkulmassa - toivon hänelle enemmän omia tasaisia luonteenpiirteitäni kuin mieheni äkkipikaisuutta ja ehdottomuutta :P. No, tuli mitä tuli, rakkaita ovat kuitenkin molemmat. Olenhan mä miehenikin kanssa oppinut elämään, toinen samanlainen ei tunnu enää missään :D!
(Ja ainahan sen lapsen voi lahjoittaa lainaksi anopille, sillähän on vielä pidempi kokemus tuosta tulisesta luonteesta, ha ha!!)
Hassua tämä odotus muutenkin. Niin hyväksi kun mie koen vointini, jouduin eilen kuitenkin hakemaan sairaslomaa vihoittelevan iskiaksen takia. Alaselässä on pitkään ollut oikeaan pakaraan ja jalkaan säteilevää kipua jota olen yrittänyt parasetamolilla pitää hallinnassa, mutta siinä kohtaa pitää ymmärtää luovuttaa kun nukuttua ei enää saa - rajansa sillä reippaudellakin. Loppukuun olen töistä sivussa, mikä sinänsä hieman harmittaa ja nolottaakin, mutta yritän sopeutua ajatukseen. Tukivyön sain uudestaan lainaan, mutta menin valitsemaan hieman liian pienen, joten senkin joudun vaihtamaan heti töihin palattuani.
Että tuo selkäkipu se niitä unia nyt syö, ja vähän syö mieheltäkin kun minä pyörin ja hyörin asentoa hakien siinä vieressä. Toivottavasti tilanne vielä jollain konstilla paranee, sillä jos ei, en voi enää palata töihin. Ja SE on kyllä noloa minulle, kun koko kesän olen hokenut voivani vallan upeasti. Sillähän tässä on vähän tosiaan syyllinen olo, kun esimiehelleni tämä selkävaivojen takia sairaslomalle jääminen tuli hieman yllätyksenä. Mun on itseni takia pakko mennä vielä takaisin töihin ennen äitiysloman alkua, kun kerran vasta sain uuden työsopimuksen syyskuulle. Ainoastaan siinä tapauksessa, että ensiviikon lääkärineuvolassa todetaan jotain hälyttäviä muutoksia kohdun suulla (on supistellut mutta ei kipeästi), jään uudestaan saikulle.
No mutta, jouten ollessani ehdin viimeistelemään tänään pinnasänkyyn toisen kerroksen maalia pintaan. Mieheni kanssa tosin juteltiin, ettei nyt kuitenkaan pidetä mitään hoppua vauvan huoneen kanssa, mieheni pitää loka-marraskuun vaihteessa lomaa jolloin joudetaan sitten niihin suurempiin seinänmaalailupuuhiin. Pieni tauko remontointiin tekee hänellekin ihan hyvää, nyt meneillään oleva (ja aina vaan venyvä) vessaremontti on vienyt häneltä kaiken vapaa-ajan ja hermot on meinannut olla hieman kireällä. Viimeviikonloppuiset kaveripariskunnan häät tulivat tosi hyvään saumaan, pääsi mieskin kunnolla "nollaamaan" pään ;)
Rusin päivärytmi on alkanut muodostua jonkinlaiseksi rutiiniksi, on ne tietyt ajat jolloin jumppailee enemmän. Liikkeet ovat varsin voimakkaita - eivät nyt ihan vielä kipeää tee, mutta toisinaan käyvät vähän ilkeästi ja todellakin näkyvät selvästi vatsan päälle. Anoppi kertoi ettei hänen odottaessa poikiaan kumpikaan potkinut oikein kunnolla, ennemminkin harrastivat sellaista "möyrimistä", eli ainakaan siinä mielessä ei tule lapsi isäänsä!
Muutenkin - pilke silmäkulmassa - toivon hänelle enemmän omia tasaisia luonteenpiirteitäni kuin mieheni äkkipikaisuutta ja ehdottomuutta :P. No, tuli mitä tuli, rakkaita ovat kuitenkin molemmat. Olenhan mä miehenikin kanssa oppinut elämään, toinen samanlainen ei tunnu enää missään :D!
(Ja ainahan sen lapsen voi lahjoittaa lainaksi anopille, sillähän on vielä pidempi kokemus tuosta tulisesta luonteesta, ha ha!!)
torstai 14. elokuuta 2008
24+3; Unia!
Itseriittoisena ihmisenä laitan taas uutta kuvaa eetteriin. Tässä minä ja maha. Täytyy myöntää ettei peiliin ole tullut katsottua kunnolla vähään aikaan, kun tuo on minusta hieman hätkähdyttävän kokoinen jo. Itseasiassa, en niin laittaisi edes pahaksi jos kasvu tyssäisi tähän - taas tää kestovalitus ulkonäöstä - kun ei kerran painokaan ole noussut mainittavasti eikä vatsanahka repeillyt vielä yhtään.
Tuo toppi, mikä mulla on kuvassa päällä, on oikeasti sellainen pitkä trikoinen mekko jota ei ole tullut käytettyä vuosiin, kun se paljasti pintaa lipoen jokaisen möykyn ja makkaran vartalolla. Nyt se istuu loistavasti! Siispä leikkasin vähän helmaa pois ja nyt pitää vaan ommella siistiksi. Siinäpä mulle hieman parempi vaate juhliin, viikonloppuna on kaveripariskunnan häät.
Näin viimeyönä ensimmäisen vauvauneni, juuri kun illalla ehdin miehelleni ihmettelemään ettei mitään ole vielä näkynyt. Unessa en muista synnyttäneeni, mutta suloisen tyttövauvan sain kuitenkin. Hänen päänmuoto oli kuin isällään vauvana ja silmät olivat suuret! Mullahan on olevinaan sellainen poikaolo, tai ennemminkin sanoisin että vahva poikatoive, mutta enhän mä voisi tyttövauvaankaan pettyä tai olla rakastumatta! Ehkä sillä ei sitten niin ole väliä että mikä täältä ulos tulee.
Laskettuun aikaan on (minun ja mieheni tyrmistykseksi) enää 15 viikkoa! Sehän ei ole kuin kolme ja puoli kuukautta! Jonnekin ne päivät vaan on hujahtaneet, vaikka alkuun se tuntui niin siltä, ettei aika kulu mihinkään eikä syksy tule ikinä. Eilen oli mun kalenterissani virallisesti syksyn ensimmäinen päivä kun mieheni oli ensimmäisessä lätkäpelissä - pelaamassa siis. Siitä se aina on alkanut, syksy, kun kausi polkaistaan käyntiin.
Tänään joudun palauttamaan fysioterapianosastolta lainaamani lannerangan tukivyön, jota olen käyttänyt töissä, se on ollut mulla nyt neljä viikkoa lainassa eli maksimiajan. Hieman jännittää että minkälaisena tää työkuntoisuus pysyy ilman tukivyötä, ja olen melkein varma että joudun vielä sen tukivyön ostamaan omakseni. Töitä olisi vielä useampi viikko jäljellä ennenkuin "uskallan" jäädä edes sairaslomalle ennen äitiysloman alkua. Pitää olla reipas...
torstai 7. elokuuta 2008
23+3; Raskaana ei oo raskasta
Enpä olisi ikinä uskonut että raskaanaolo voi olla näin helppoa ja vaivatonta ja mukavaa! Mitä enemmän olen lueskellut muiden odottajien blogeja, sitä vakuuttuneempi olen, että olen päässyt toistaiseksi käsittämättömän helpolla!! Nyt pitää vaan toivoa, että tätä onnea jatkuu vielä loputkin neljä kuukautta.
Siis tosiaan, neljä kuukautta (miinus pari päivää, jos optimistisen epärealistisesti kuvittelee että lapsi on maailmassa tasan laskettuna päivänä) odotusta jäljellä! Aika on hujahtanut siivillä!
Meillä alkoi viime viikolla vihdoinkin se kauan odotettu vessaremontti. Vessahan on käsittämättömän pieni, lattiapinta-alaa on ruhtinaallisesti 1,3m2, joten ihan suunnatonta sisustusdilemmaa ei tuosta remontista saa aikaiseksi kun tilaa on vain välttämättömälle. Värimaailma tulee olemaan valkoista ja vihreää. Tänään lähden iltavuoroon, ja kuvittelen, että kun palaan alkuyöstä kotiin, on ainakin lattia ja vihreä seinä laatoitettu. Ehkä ensi viikolla on jo valmista. Vessa ei sinänsä ollut remontin tarpeessa, vaikka olikin aika 80-lukuisessa asussa, mutta onhan se kiva laittaa omaa kotia itsensä näköiseksi.
Tein päätöksen siitä äitiysloman aloittamisesta ja vein viikko sitten äitiysavustus- ja päivärahahakemukset jo Kelaan toimitettavaksi palkkatoimistooni. Äitiysloma alkaa "ihan kohta" eli 2.10. Saanpa (kuvittelen ainakin) kunnolla levätä ennen vauvan syntymää. Ja onhan täällä vaikka mitä tekemättäkin vielä, vauvan huoneen remontti, pinnasängyn maalaus, tavaroiden järjestäminen... Lakanoitakin ajattelin ommella jokusen setin, ja sitten tietysti on tulossa postitse ne ristipistotaulut joita vauvaa varten ajattelin tehdä.
Tuohon kun nuo projektit luettelin niin äkkiseltään alkoi tuntumaan siltä ettei täällä ehdikään lepäilemään :D
Siis tosiaan, neljä kuukautta (miinus pari päivää, jos optimistisen epärealistisesti kuvittelee että lapsi on maailmassa tasan laskettuna päivänä) odotusta jäljellä! Aika on hujahtanut siivillä!
Meillä alkoi viime viikolla vihdoinkin se kauan odotettu vessaremontti. Vessahan on käsittämättömän pieni, lattiapinta-alaa on ruhtinaallisesti 1,3m2, joten ihan suunnatonta sisustusdilemmaa ei tuosta remontista saa aikaiseksi kun tilaa on vain välttämättömälle. Värimaailma tulee olemaan valkoista ja vihreää. Tänään lähden iltavuoroon, ja kuvittelen, että kun palaan alkuyöstä kotiin, on ainakin lattia ja vihreä seinä laatoitettu. Ehkä ensi viikolla on jo valmista. Vessa ei sinänsä ollut remontin tarpeessa, vaikka olikin aika 80-lukuisessa asussa, mutta onhan se kiva laittaa omaa kotia itsensä näköiseksi.
Tein päätöksen siitä äitiysloman aloittamisesta ja vein viikko sitten äitiysavustus- ja päivärahahakemukset jo Kelaan toimitettavaksi palkkatoimistooni. Äitiysloma alkaa "ihan kohta" eli 2.10. Saanpa (kuvittelen ainakin) kunnolla levätä ennen vauvan syntymää. Ja onhan täällä vaikka mitä tekemättäkin vielä, vauvan huoneen remontti, pinnasängyn maalaus, tavaroiden järjestäminen... Lakanoitakin ajattelin ommella jokusen setin, ja sitten tietysti on tulossa postitse ne ristipistotaulut joita vauvaa varten ajattelin tehdä.
Tuohon kun nuo projektit luettelin niin äkkiseltään alkoi tuntumaan siltä ettei täällä ehdikään lepäilemään :D
perjantai 1. elokuuta 2008
Vaatehankintoja!
Ylhäällä: Tämmöisiä unisex-värimaailman bodyja on tullut hankittua, tuo vasemman puoleisin on Name-It:n ja ihan ehdottomasti mun suosikkini. Nuo kaksi muuta ovat Lindexistä.
Vasemmalla: H&M:n velour-potkuhousut, valkoiset ovat kokoa 56 ja vihreät 62. Aivan ihanat, pehmeät ja suloiset!
Oikealla: Tuttan yöpuku, joka on niin ruma, että on jo hieno! Kokoa 62, mutta Tutan vaatteet ovat ilmeisesti reilua mitoitusta.
Eihän näillä pääse kuin alkuun, ja ihan niitä arkisimpia tavallisia puolipotkareita ja yksivärisiä bodyja en lähtenyt edes kuvailemaan. Mutta paljon vielä puuttuu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)