Tänään täyttyi 37. raskausviikko.
Rusi olisi nyt periaatteessa valmis syntymään, jos sitä sattuisi huvittamaan. Ei vaan tunnu huvittavan. Ei se ole edes kiinnittynyt vielä. Me ollaan hänen kanssaan vähän neuvoteltu, että voisi alkaa siinä 3.12. suunnittelemaan sitä syntymäänsä, jos vaikka itsenäisyyspäivään mennessä syntyisi. Ei tarvi siis tulla etuajassa, kunhan ei niin mahottomasti menisi ylitsekään.
Mahaa tuppaa vähän särkemään, siis ihan pinnasta, ihoa. Mittailin viikonloppuna vyötärönympärystä ja sain hienot lukemat, 112cm. Se ei poikkea mun mitoistani ennen raskautta kuin reilun parikymmentä senttiä. Mun mielestä massu ei ole kamalan iso, eikä edes kamalasti vaivaksi. Ylösnouseminen ja pukeutuminen ja lattian rajaan kumartuminen nyt on vähän pienen ähinän ja puhinan takana, mutta muuten tämän olemassa olon meinaa toisinaan unohtaa. Arvilta mä olen edelleen toistaiseksi säästynyt.
Mun tulee kamala ikävä tätä massua. Mä en tule enää koskaan olemaan Ensimmäistä kertaa raskaana. Mahdollinen (mies jo lupas) seuraava odotus tulee olemaan ihan toisenlainen, ei välttämättä yhtä helppo ja rento, kun perheessä on jo pieni lapsi. Mutta mä olenkin nauttinut olostani nyt ihan täysillä.
maanantai 10. marraskuuta 2008
perjantai 7. marraskuuta 2008
36+4; Synnytystapa-arvio
Eilen kävin neuvolassa ja viimeisen kolmanneksen lääkärintarkastuksessa, jota kutsutaan myös synnytystapa-arvioksi. Se sisälsi siis terkkarin tekemät normaalit mittaukset ja jutustelut mutta myös lääkärin tekemän sisätutkimuksen.
Kaikki on ok.
Paino 88,7 muutosta +156g/vko - ja kehuja siitä.
RR 119/85 - entisellään
pissa puhdas
SF-mitta 35cm - siististi jatkaa käyrällä
RAIVOTARJONNASSA edelleen, sykekin kuului, muttei dobblerissa riittänyt akku että olisi saanut laskettua. Normaalin kuuloinen syke jokatapauksessa.
Hemoglobiinia ei mun toiveesta mitata kuin kerran kuussa, eli varmaan seuraavan kerran lähempänä laskettua aikaa, kun se on pysynyt läpi odotuksen kovin hyvänä, viimeksi oli 130. Verenpaineissa joku ehkä saattoi laittaa merkillekin, että tuo alapaine on rv:sta 34 lähtien ollut yli 80, eli hieman noususuuntainen verrattua alku- ja keskiraskaudessa mitattuihin arvoihin. Terveydenhoitajan mukaan ei kuitenkaan syytä huoleen mikäli pysyy tällä kymmenluvulla. Turvotuksia ei ole mainittavasti, ja jos onkin, niin vain ohimenevästi. Johtuu ihan siitä etten todellakaan osaa juoda tarpeeksi - mistä muuten johtuu sitten sekin että suoli toimii laiskasti. Ja mikä sitten osaltaan selittää kahden edellisen neuvolakäynnin punnituksissa tulleita +600-800g/vko-lukemia :D.
Sisätutkimuksessa todettiin kohdunkaulan lyhentyneen reiluun kahteen senttiin ja pehmentyneen kauttaaltaan, mutta kiinni se vielä on. Hyvä siis tietää mihin tämän asteen supistuksilla on päästy, sehän siis tarkoittaa että enemmän sitä ytyä niihin supistuksiin tarvitaan että mikään mihinkään etenee! En nyt kuitenkaan ihan vielä lähde mihinkään toimiin niiden voimistamiseksi, mutta ehkä jo parin viikon päästä voisi pienet rappukävelyt ottaa päiväohjelmaan ;)
Jollain tapaa taisin odottaa tuolta synnytystapa-arviolta hieman syväluotaavampaa tietoarvoa, esim. painoarviota vauvan koosta, mutta koska meillä ei neuvolassa ole mitään hienoa elektroniikkaa niin se jäi saamatta. Lääkäri kokeili ettei häntäluu ole kääntynyt synnytyskanavaan päin, ja asettamalla nyrkin istuinluiden väliin kokeili että lantiossa ulkoaukeamaltaan pitäisi olla tilaa normaalikokoisen vauvan syntyä. Samassa lauseessa kuitenkin totesi ettei mitenkään voida tietää miten on sisäaukeaman laita.
No, sairaalaanhan sitä synnyttämään mennään, ja jollei homma etene niin sitten puukkoa kehiin. Luottavaisin mielin.
Kaikki on ok.
Paino 88,7 muutosta +156g/vko - ja kehuja siitä.
RR 119/85 - entisellään
pissa puhdas
SF-mitta 35cm - siististi jatkaa käyrällä
RAIVOTARJONNASSA edelleen, sykekin kuului, muttei dobblerissa riittänyt akku että olisi saanut laskettua. Normaalin kuuloinen syke jokatapauksessa.
Hemoglobiinia ei mun toiveesta mitata kuin kerran kuussa, eli varmaan seuraavan kerran lähempänä laskettua aikaa, kun se on pysynyt läpi odotuksen kovin hyvänä, viimeksi oli 130. Verenpaineissa joku ehkä saattoi laittaa merkillekin, että tuo alapaine on rv:sta 34 lähtien ollut yli 80, eli hieman noususuuntainen verrattua alku- ja keskiraskaudessa mitattuihin arvoihin. Terveydenhoitajan mukaan ei kuitenkaan syytä huoleen mikäli pysyy tällä kymmenluvulla. Turvotuksia ei ole mainittavasti, ja jos onkin, niin vain ohimenevästi. Johtuu ihan siitä etten todellakaan osaa juoda tarpeeksi - mistä muuten johtuu sitten sekin että suoli toimii laiskasti. Ja mikä sitten osaltaan selittää kahden edellisen neuvolakäynnin punnituksissa tulleita +600-800g/vko-lukemia :D.
Sisätutkimuksessa todettiin kohdunkaulan lyhentyneen reiluun kahteen senttiin ja pehmentyneen kauttaaltaan, mutta kiinni se vielä on. Hyvä siis tietää mihin tämän asteen supistuksilla on päästy, sehän siis tarkoittaa että enemmän sitä ytyä niihin supistuksiin tarvitaan että mikään mihinkään etenee! En nyt kuitenkaan ihan vielä lähde mihinkään toimiin niiden voimistamiseksi, mutta ehkä jo parin viikon päästä voisi pienet rappukävelyt ottaa päiväohjelmaan ;)
Jollain tapaa taisin odottaa tuolta synnytystapa-arviolta hieman syväluotaavampaa tietoarvoa, esim. painoarviota vauvan koosta, mutta koska meillä ei neuvolassa ole mitään hienoa elektroniikkaa niin se jäi saamatta. Lääkäri kokeili ettei häntäluu ole kääntynyt synnytyskanavaan päin, ja asettamalla nyrkin istuinluiden väliin kokeili että lantiossa ulkoaukeamaltaan pitäisi olla tilaa normaalikokoisen vauvan syntyä. Samassa lauseessa kuitenkin totesi ettei mitenkään voida tietää miten on sisäaukeaman laita.
No, sairaalaanhan sitä synnyttämään mennään, ja jollei homma etene niin sitten puukkoa kehiin. Luottavaisin mielin.
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
36+2; Isyyspakkaus
Kuvablogissa on uusi mahakuva tältä viikolta! Ollaanpa sitä nyt sitten todellakin muhkeena. Ja muikeena, siinä kuvassa nimittäin :D
Mies saa huomenna syntymäpäivänään isyyspakkauksen jonka hänelle askartelin. Se sisältää seuraavanlaista sälää:
1.Lapsen syntymä ja varpajaiset:
Isälle "hikipaita" - tiukkoihin tilanteisiin
Pieni pullo alkoholia ja sikaripakkaus - varpajaisissa nautittavaksi
2. Vaipanvaihto-survivalsetti:
Puhdistuspyyhkeitä - sinappikoneen huoltoliinat pieniin sotkuihin
Ilmanraikastin - jos käry kirvelee silmiä
Pyllypyyhe (Finlaysoni Haisuli) – kun urakka on onnistuneesti ohi
3. Yhteisiin kylpyhetkiin:
Kylpyöljy - loraus tätä kylpyveteen
Kylpylelut – ilman näitä ei voi kylpeä
Kylpysieni - hankaa varoen
Vesipyssy – vesileikkeihin kun vauva on vähän isompi
Pyyhkeet ( Finlaysonin Haisuli ja Muumipeikko) - äidin vesipedoille
4. Yhteisiin ruokahetkiin:
Tuttipullo - kun tissi ei ole lähellä
pehmeä ensilusikka- syöttämisen avuksi sitten kun maito ei enää ole ainoa ravinnonlähde Ruokalappu - jotta vauvan vaatteet kestäisivät puhtaana edes hetken
5. Super isin extra:
"Vauvan virike- ja aktivointiopas" - Sisältää hyviä vinkkejä miten pientä viihdytetään
Ensitutti – vauvalle turvaksi (ja tulpaksi)
pehmokirja – ensimmäisiin yhteisiin lukuhetkiin
vauvan lökärit - isin kullalle
6. isin omaan hyvinvointiin:
muki - nauti tästä aamukahvisi, iskä
energiajuoma - äkilliseen lisäenergian tarpeeseen
Frezzamocha - kahvinpuutteeseen
Sisu-pastilleja - sisua tarvitaan aina
Lakritsaa – hyvää mieltä tuomaan
Isälle lökärit – Vaimon kullalle
Tavaroihin siis liitetty lappu jossa tuo kursiivilla kirjoitettu "käyttöohje". Tänään täytyy kirmata kaupoille muutamia puuttuvia tavaroita vielä ostamaan...
Mies saa huomenna syntymäpäivänään isyyspakkauksen jonka hänelle askartelin. Se sisältää seuraavanlaista sälää:
1.Lapsen syntymä ja varpajaiset:
Isälle "hikipaita" - tiukkoihin tilanteisiin
Pieni pullo alkoholia ja sikaripakkaus - varpajaisissa nautittavaksi
2. Vaipanvaihto-survivalsetti:
Puhdistuspyyhkeitä - sinappikoneen huoltoliinat pieniin sotkuihin
Ilmanraikastin - jos käry kirvelee silmiä
Pyllypyyhe (Finlaysoni Haisuli) – kun urakka on onnistuneesti ohi
3. Yhteisiin kylpyhetkiin:
Kylpyöljy - loraus tätä kylpyveteen
Kylpylelut – ilman näitä ei voi kylpeä
Kylpysieni - hankaa varoen
Vesipyssy – vesileikkeihin kun vauva on vähän isompi
Pyyhkeet ( Finlaysonin Haisuli ja Muumipeikko) - äidin vesipedoille
4. Yhteisiin ruokahetkiin:
Tuttipullo - kun tissi ei ole lähellä
pehmeä ensilusikka- syöttämisen avuksi sitten kun maito ei enää ole ainoa ravinnonlähde Ruokalappu - jotta vauvan vaatteet kestäisivät puhtaana edes hetken
5. Super isin extra:
"Vauvan virike- ja aktivointiopas" - Sisältää hyviä vinkkejä miten pientä viihdytetään
Ensitutti – vauvalle turvaksi (ja tulpaksi)
pehmokirja – ensimmäisiin yhteisiin lukuhetkiin
vauvan lökärit - isin kullalle
6. isin omaan hyvinvointiin:
muki - nauti tästä aamukahvisi, iskä
energiajuoma - äkilliseen lisäenergian tarpeeseen
Frezzamocha - kahvinpuutteeseen
Sisu-pastilleja - sisua tarvitaan aina
Lakritsaa – hyvää mieltä tuomaan
Isälle lökärit – Vaimon kullalle
Tavaroihin siis liitetty lappu jossa tuo kursiivilla kirjoitettu "käyttöohje". Tänään täytyy kirmata kaupoille muutamia puuttuvia tavaroita vielä ostamaan...
torstai 30. lokakuuta 2008
35+3; Ähinää
Huomaanpa juuri että olen ollut viime viikolla vähän etuajassa, mitä tulee tuohon raskausviikkojen laskemiseen. Äsken piti ihan laskurista tarkistaa että missä kohtaa sitä nyt mennään, ja ollaan taas ikäänkuin kartalla.
Tällä viikolla käytiin siis uudestaan neuvolassa tarkistamassa vauvan tarjontaa, vaikka aika varmahan minä olinkin jo, että olisi kääntynyt raivotarjontaa, kuten sitten olikin. Sen verran terävää monoa tulee tuohon kylkiin ettei mitään epäilystä! Toisaalta pieni pettymys, ja toisaalta sitten hurrrjan jännää! Kuten synnärin tutustumiskäynnilläkin sanoivat, seuraavaksi sinne mennään sitten synnyttämään!
Tällä viikolla alkoi perhe/synnytysvalmennus, ja olin aika pitkälti oikeassa kun etukäteenkin jo mietin että sen anti tulee olemaan itselleni aika mitätön. Mutta mieheni takia sinne on lähdettykin, ja vielä ensiviikolla mennään kun aiheena on synnytys kivunlievityksineen.
Ensiviikolla on edessä viimeinen lääkärineuvola, synnytystapa-arvio. Olisipa kiva saada jonkinlaista painoarviota meidän vauvasta vihdoinkin! Kiinnostaa myös kovasti onko kohdunsuulla tapahtunut minkäänlaisia muutoksia, sillä supistuksia on kuitenkin päivän mittaan mielestäni runsaasti.
Vointini on yleisesti ottaen hyvä vaikka verenpaine on hieman alkanut nousemaan ja jonkinlaista turvotusta on havaittavissa. Supistuksia (kivuttomia) tulee niin levossa kuin liikkeessäkin, ja vatsa on toisinaan kovasti kipeä pinnastaan, iholta, kosketusarka suorastaan. Vauva majailee myös edelleen raivotarjonnasta huolimatta kovin ylhäällä, joten kumartuminen tai ylipäätään istuminen normaalissa asennossa tekee kipeää. Täytyy yrittää muistaa napsia masukuvaa, olo on kyllä nimittäin muhkea!
Tällä viikolla käytiin siis uudestaan neuvolassa tarkistamassa vauvan tarjontaa, vaikka aika varmahan minä olinkin jo, että olisi kääntynyt raivotarjontaa, kuten sitten olikin. Sen verran terävää monoa tulee tuohon kylkiin ettei mitään epäilystä! Toisaalta pieni pettymys, ja toisaalta sitten hurrrjan jännää! Kuten synnärin tutustumiskäynnilläkin sanoivat, seuraavaksi sinne mennään sitten synnyttämään!
Tällä viikolla alkoi perhe/synnytysvalmennus, ja olin aika pitkälti oikeassa kun etukäteenkin jo mietin että sen anti tulee olemaan itselleni aika mitätön. Mutta mieheni takia sinne on lähdettykin, ja vielä ensiviikolla mennään kun aiheena on synnytys kivunlievityksineen.
Ensiviikolla on edessä viimeinen lääkärineuvola, synnytystapa-arvio. Olisipa kiva saada jonkinlaista painoarviota meidän vauvasta vihdoinkin! Kiinnostaa myös kovasti onko kohdunsuulla tapahtunut minkäänlaisia muutoksia, sillä supistuksia on kuitenkin päivän mittaan mielestäni runsaasti.
Vointini on yleisesti ottaen hyvä vaikka verenpaine on hieman alkanut nousemaan ja jonkinlaista turvotusta on havaittavissa. Supistuksia (kivuttomia) tulee niin levossa kuin liikkeessäkin, ja vatsa on toisinaan kovasti kipeä pinnastaan, iholta, kosketusarka suorastaan. Vauva majailee myös edelleen raivotarjonnasta huolimatta kovin ylhäällä, joten kumartuminen tai ylipäätään istuminen normaalissa asennossa tekee kipeää. Täytyy yrittää muistaa napsia masukuvaa, olo on kyllä nimittäin muhkea!
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
35+2; Vähiin käy...
...viikot nimittäin!
Viime viikonloppuna tuli ensimmäisen kerran sellaisia supistuksia, joista saattoi sanoa että olivat supistuksia, eivät niinkään mitään harjoittelua. Oltiin tietenkin monen sadan kilometrin päässä kotoa, vieraassa kaupungissa, ja mieskin vielä kännissä, ettei varmasti olisi päässyt mukaan saliin jos siitä tositoimiin oltaisi jouduttu. Kevyttä ironiaa.
Supistelu kesti kaikenkaikkiaan parisen tuntua ja alkoi pienen porraskävelyepisodin päätteeksi - hotellissamme oli palohälytys, viidennestä kerroksesta ulos ja myöhemmin takaisin sinne viidenteen kerrokseen, hissiä ei saanut käyttää. Supistuksilla oli väliä vähimmillään kuusi minuuttia, kestoa minuutti, pari. Kipuja ei ollut alkuunsa, mutta sitten alkoi selkää jomottamaan ja alapäätä vihlomaan ikävästi. Mutta sitten mä myöskin nukahdin, ja tadaa, heräsin yhtenä kappaleena, vauva mahassa edelleen.
Sen verran tuosta toimeennuin, että pakkasin kotona jo hieman sairaalakassia valmiiksi. "Tärkeimmät" tietty ensin, eli vauvan kotiutumisvaatteet ;) Kyllä mä oon pöljä!
Neuvolassa käväistiin, ja meitähän kiinnosti vain ja ainoastaan se vauvan tarjonta. Käsikopelolla (terkkari ja th-opiskelija vuorollaan) lopputulos on epäselvä, siksipä sinne neuvolaan mennään heti ensiviikolla uudestaan. Silloin ei ole vielä liian myöhäistä tehdä lähetettä äitiyspolille kääntöyritystä varten. Mutta minäpä nyt alan olemaan aika varma, ettei sitä lähetettä tarvitse tehdä, sillä terävät liikeet ovat ilmaantuneet mulle oikeaan kylkeen ja paineen tunne jalkoväliin. Se on ihan taatusti kääntynyt raivotarjontaan! Ai kamala, tämänhän joutuu sitten ihan oikeasti vielä synnyttämäänkin!!!
Synnyttämisestä puheenollen, tänään käväistiin tutustumassa Kymenlaakson keskussairaalan synnytysosastoon. Oli sinänsä ihan hyvä reissu, että nyt tietää sitten mistä ovesta menee sisään ja missä päin taloa sitä tarvii pyöriä. Aika simppeliä vaikutti olevan noin niinkun muuten. Peruskamaa; myrkynvihreitä kaakeleita ja hemaisevia sairaalan lökäreitä. Jännittää isosti, kuten mieskin jo totesi, seuraavan kerran sinne on asiaa sitten vauvanhakuun.
Ja vielä pysytelläkseni näissä synnytysjutuissa; tuhannesti onnea Haikkis pienestä pojasta! Suloista vauva-arkea teille! Perästä tullaan!
Viime viikonloppuna tuli ensimmäisen kerran sellaisia supistuksia, joista saattoi sanoa että olivat supistuksia, eivät niinkään mitään harjoittelua. Oltiin tietenkin monen sadan kilometrin päässä kotoa, vieraassa kaupungissa, ja mieskin vielä kännissä, ettei varmasti olisi päässyt mukaan saliin jos siitä tositoimiin oltaisi jouduttu. Kevyttä ironiaa.
Supistelu kesti kaikenkaikkiaan parisen tuntua ja alkoi pienen porraskävelyepisodin päätteeksi - hotellissamme oli palohälytys, viidennestä kerroksesta ulos ja myöhemmin takaisin sinne viidenteen kerrokseen, hissiä ei saanut käyttää. Supistuksilla oli väliä vähimmillään kuusi minuuttia, kestoa minuutti, pari. Kipuja ei ollut alkuunsa, mutta sitten alkoi selkää jomottamaan ja alapäätä vihlomaan ikävästi. Mutta sitten mä myöskin nukahdin, ja tadaa, heräsin yhtenä kappaleena, vauva mahassa edelleen.
Sen verran tuosta toimeennuin, että pakkasin kotona jo hieman sairaalakassia valmiiksi. "Tärkeimmät" tietty ensin, eli vauvan kotiutumisvaatteet ;) Kyllä mä oon pöljä!
Neuvolassa käväistiin, ja meitähän kiinnosti vain ja ainoastaan se vauvan tarjonta. Käsikopelolla (terkkari ja th-opiskelija vuorollaan) lopputulos on epäselvä, siksipä sinne neuvolaan mennään heti ensiviikolla uudestaan. Silloin ei ole vielä liian myöhäistä tehdä lähetettä äitiyspolille kääntöyritystä varten. Mutta minäpä nyt alan olemaan aika varma, ettei sitä lähetettä tarvitse tehdä, sillä terävät liikeet ovat ilmaantuneet mulle oikeaan kylkeen ja paineen tunne jalkoväliin. Se on ihan taatusti kääntynyt raivotarjontaan! Ai kamala, tämänhän joutuu sitten ihan oikeasti vielä synnyttämäänkin!!!
Synnyttämisestä puheenollen, tänään käväistiin tutustumassa Kymenlaakson keskussairaalan synnytysosastoon. Oli sinänsä ihan hyvä reissu, että nyt tietää sitten mistä ovesta menee sisään ja missä päin taloa sitä tarvii pyöriä. Aika simppeliä vaikutti olevan noin niinkun muuten. Peruskamaa; myrkynvihreitä kaakeleita ja hemaisevia sairaalan lökäreitä. Jännittää isosti, kuten mieskin jo totesi, seuraavan kerran sinne on asiaa sitten vauvanhakuun.
Ja vielä pysytelläkseni näissä synnytysjutuissa; tuhannesti onnea Haikkis pienestä pojasta! Suloista vauva-arkea teille! Perästä tullaan!
torstai 9. lokakuuta 2008
32+3; Syksy kauneimmillaan!
Syysmasennusta mulla ei ole koskaan ollut. Keväät ovat olleet toisinaan vaikeampia, mutta syksyllä mä olen ihan toimintakykyinen, ellen jopa sanoisi että hivenen tarmokas.
Tää syksy ei sinänsä tee poikkeusta. Meidän pihalla kasvaa iso vanha vaahtera, kesällä sitä arvostaa suuresti kun se takaa pientä varjoa terassille päivän kuumimpaan aikaan, mutta kaikkina näinä kahtena edellisenä syksynä mä olen halunnut kaataa sen; 15-20 jätesäkillistä lehtiä haravoitavana! Nyt mä kuitenkin jo mietin tulevia syksyjä, miten lystiä nättinä kuivana päivänä tuo lehtien haravoiminen isoihin kasoihin tulee olemaan. Ei niinkään tälle haravoijalle kuin sille taaperolle joka siellä saa ryömiä ja myöhemmin hyppiä!
Tuleehan sitä muutenkin mietittyä pitkälle tulevaisuuteen, kuinka sitten kolataan lumet yhteen isoon kasaan ja tehdään hyvä liukumäki omalle pihalle, tehdään eväsretkiä lähimetsiin koiran kanssa, mennään mummon ja papan kanssa veneilemään. Ollaan yhdessä ja välitetään.
Tällä viikolla oon ollut taas paljon kummipojan kanssa - elämäni kakkosmies tällä hetkellä! - ja oli kiva kuulla kun sisko sanoi pojalle että tämä on rakas. Sitä me ei kyllä kotona opittu, tuota lausetta, mutta kuinka helposti sen nyt sanookin silloin kun siltä tuntuu! Usein tuntuukin. On monia asioita joissa tahtoo tulla enemmän omankaltaisekseen vanhempana, ennemmin kuin omien vanhempiensa kaltaiseksi. Mä en halua että mun lapseni täytyy alle kymmenen vanhana kantaa vastuuta sisaruksistaan ja olla reippaampi ja aikuisempi kuin kuuluisikaan. Mun alle kymmenen vanhan ei tarvitse osata käyttää sen enempää astianpesukonetta, imuria kuin pyykkikonettakaan! Ei sillä, että mä aikoisin tehdän kaiken puolesta enkä edellyttäisi kotitöihin osallistumista, vaan että niitä kotitöitä tehdään yhdessä ja aikuisjohtoisesti.
Mitä tämän odotuksen etenemiseen tulee, niin kävin mä tällä viikolla neuvolassakin, ja kaikki on siltä osin edelleen ok. Perätila on edelleen perätila, odotellaan tässä nyt sinne viikolle 34 asti (jolloin on siis seuraava neuvolakin) että huvittaako tätä kääntyä oma-aloitteisesti vai tarviiko siinä vähän "tuuppausta", eli lähetteen äitiyspoliklinikalle. Mä menisin mielelläni, sehän tietää ultraa...
Tää syksy ei sinänsä tee poikkeusta. Meidän pihalla kasvaa iso vanha vaahtera, kesällä sitä arvostaa suuresti kun se takaa pientä varjoa terassille päivän kuumimpaan aikaan, mutta kaikkina näinä kahtena edellisenä syksynä mä olen halunnut kaataa sen; 15-20 jätesäkillistä lehtiä haravoitavana! Nyt mä kuitenkin jo mietin tulevia syksyjä, miten lystiä nättinä kuivana päivänä tuo lehtien haravoiminen isoihin kasoihin tulee olemaan. Ei niinkään tälle haravoijalle kuin sille taaperolle joka siellä saa ryömiä ja myöhemmin hyppiä!
Tuleehan sitä muutenkin mietittyä pitkälle tulevaisuuteen, kuinka sitten kolataan lumet yhteen isoon kasaan ja tehdään hyvä liukumäki omalle pihalle, tehdään eväsretkiä lähimetsiin koiran kanssa, mennään mummon ja papan kanssa veneilemään. Ollaan yhdessä ja välitetään.
Tällä viikolla oon ollut taas paljon kummipojan kanssa - elämäni kakkosmies tällä hetkellä! - ja oli kiva kuulla kun sisko sanoi pojalle että tämä on rakas. Sitä me ei kyllä kotona opittu, tuota lausetta, mutta kuinka helposti sen nyt sanookin silloin kun siltä tuntuu! Usein tuntuukin. On monia asioita joissa tahtoo tulla enemmän omankaltaisekseen vanhempana, ennemmin kuin omien vanhempiensa kaltaiseksi. Mä en halua että mun lapseni täytyy alle kymmenen vanhana kantaa vastuuta sisaruksistaan ja olla reippaampi ja aikuisempi kuin kuuluisikaan. Mun alle kymmenen vanhan ei tarvitse osata käyttää sen enempää astianpesukonetta, imuria kuin pyykkikonettakaan! Ei sillä, että mä aikoisin tehdän kaiken puolesta enkä edellyttäisi kotitöihin osallistumista, vaan että niitä kotitöitä tehdään yhdessä ja aikuisjohtoisesti.
Mitä tämän odotuksen etenemiseen tulee, niin kävin mä tällä viikolla neuvolassakin, ja kaikki on siltä osin edelleen ok. Perätila on edelleen perätila, odotellaan tässä nyt sinne viikolle 34 asti (jolloin on siis seuraava neuvolakin) että huvittaako tätä kääntyä oma-aloitteisesti vai tarviiko siinä vähän "tuuppausta", eli lähetteen äitiyspoliklinikalle. Mä menisin mielelläni, sehän tietää ultraa...
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
31+0; Kärryillä
Meillä oli mieheni kanssa semmoinen aie koko viime viikon, että viimonen moottoripyöräreissu kyllä pitäis päästä heittämään vielä tämän syksyn aikana. Yhteinen aika tahtoi olla vaan vähän kortilla, vasta lauantaina koitti se hetki että ihan oikeasti lähtöä tehtiin. Siinä ääneen aamuteen äärellä mietittiin että mitä varusteita tarvii laittaa päälle, kun lämpötila nyt ei kuitenkaan ollut kuin sen +10, kunnes mieheni sitten päätti sen keskustelun sanoen että mitäs jos nyt menisit ja testaisit mahtuuko sulle ajopuku päälle. Mä olin vähän että höh, tietty mahtuu, mutta menin kuitenkin.
No ei mahtunut.
Ei sitten lähdetty ajelulle. Nyt voi olla se oikea aika käydä laittamassa pyörä seisontavakuutukseen. Tosin se olis voinut olla kyllä kuukausi sitten jo, ei me olla ajettu enää vähään aikaan yhdessä enkä mä itse ole ajanut sitten heinäkuun.
Ihan väärin ajoitettu tää minun raskautumiseni, ajokausi oli aivan tynkä :D
No mutta leikki leikkinä.
Viikko sitten kirjoittelin etten mä oikein ymmärrä miten mulla voi kohdunsuu olla jo auennut kun ei niitä suppareitakaan tunnu. No onhan niitä nyt tuntunut, mä vaan en ole niitä rekisteröinyt. Harva se yö joutuu ottamaan Panadolia että saa itsensä rauhoitettua nukkumaan, saa hyvän asennon vuoteessa. Maha vetää kovaksi, eikä se edelleenkään tee kipeää silleen terävällä tavalla, mutta semmoinen tasainen jomotus siitä loppupeleissä tulee ettei oikein osaa olla paikallaan. En mä kuitenkaan ole vielä huolissani, hoito-ohjehan taitaa olla että lepää, ja sitähän mä pääosin teenkin.
Ja perätila on ja pysyy. Mua muuten hävettää tunnustaa, etten ole ihan mahottoman ihastunut näihin vauvan potkuihin. Tykkään kyllä kamalasti kun se möyrii tässä ylävatsalla, mutta kun se potkii tuonne lantion luihin, mulle tulee semmoinen kamalan levoton olo. Tuntuukin niin ilkeältä, ikään kuin rutisee ja ritisee vasten luita. Ja kun puskee päätään tuohon kylkikaaren alle, voi auts! Ei siinä saa itselleen mukavaa istuma-asentoa ollenkaan, makuuasennossa helpottaa tietty heti kun on pituussuunnassa enemmän tilaa. Muutamaan otteeseen on täytynyt ihan lempeästi työntää vauva "muualle", mutta sitkeästi se pönkää vaan heti kohta takaisin. Jästipää. Isäänsä tullut.
Isänsä laskee muuten tosi jännittyneen oloisena jo viikkoja, ja kyllähän se kieltämättä aika vähältä tuntuu kun laskettuun aikaan on jäljellä kahdeksan viikkoa. VAAN??
Ensimmäisellä kolmanneksella tarpoville voin rohkaisuksi sanoa, että puolivälin jälkeen joku kyllä varastaa teiltä vähintään jokatoisen viikon!!!
No ei mahtunut.
Ei sitten lähdetty ajelulle. Nyt voi olla se oikea aika käydä laittamassa pyörä seisontavakuutukseen. Tosin se olis voinut olla kyllä kuukausi sitten jo, ei me olla ajettu enää vähään aikaan yhdessä enkä mä itse ole ajanut sitten heinäkuun.
Ihan väärin ajoitettu tää minun raskautumiseni, ajokausi oli aivan tynkä :D
No mutta leikki leikkinä.
Viikko sitten kirjoittelin etten mä oikein ymmärrä miten mulla voi kohdunsuu olla jo auennut kun ei niitä suppareitakaan tunnu. No onhan niitä nyt tuntunut, mä vaan en ole niitä rekisteröinyt. Harva se yö joutuu ottamaan Panadolia että saa itsensä rauhoitettua nukkumaan, saa hyvän asennon vuoteessa. Maha vetää kovaksi, eikä se edelleenkään tee kipeää silleen terävällä tavalla, mutta semmoinen tasainen jomotus siitä loppupeleissä tulee ettei oikein osaa olla paikallaan. En mä kuitenkaan ole vielä huolissani, hoito-ohjehan taitaa olla että lepää, ja sitähän mä pääosin teenkin.
Ja perätila on ja pysyy. Mua muuten hävettää tunnustaa, etten ole ihan mahottoman ihastunut näihin vauvan potkuihin. Tykkään kyllä kamalasti kun se möyrii tässä ylävatsalla, mutta kun se potkii tuonne lantion luihin, mulle tulee semmoinen kamalan levoton olo. Tuntuukin niin ilkeältä, ikään kuin rutisee ja ritisee vasten luita. Ja kun puskee päätään tuohon kylkikaaren alle, voi auts! Ei siinä saa itselleen mukavaa istuma-asentoa ollenkaan, makuuasennossa helpottaa tietty heti kun on pituussuunnassa enemmän tilaa. Muutamaan otteeseen on täytynyt ihan lempeästi työntää vauva "muualle", mutta sitkeästi se pönkää vaan heti kohta takaisin. Jästipää. Isäänsä tullut.
Isänsä laskee muuten tosi jännittyneen oloisena jo viikkoja, ja kyllähän se kieltämättä aika vähältä tuntuu kun laskettuun aikaan on jäljellä kahdeksan viikkoa. VAAN??
Ensimmäisellä kolmanneksella tarpoville voin rohkaisuksi sanoa, että puolivälin jälkeen joku kyllä varastaa teiltä vähintään jokatoisen viikon!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)